Kun sairaalahoidosta riisutaan seinät sekä jäykkä hoitajien ja lääkärien työnjako, jäljelle jää keskittyminen potilaan paranemiseen.

Kotisairaalatoiminnan kehittäminen alkoi Suomessa, kun suonensisäistä antibioottihoitoa saavat pienet infektiopotilaat vipelsivät toistuvasti matkoihinsa huoneistaan. Heräsi kysymys, onko heidän oikeastaan oltava osastohoidossa. Kymmenen vuotta myöhemmin suuri osa kotisairaalan työstä tehdään edelleen infektiopotilaiden parissa, mutta työtä tehdään esimerkiksi pitkäaikaissairaiden lasten kanssa. Myös lasten terminaalihoitoa on annettu kotisairaalan piirissä.

- Emme sano, ettei meillä tehdä tuollaista hoitoa. Jos hoitajat eivät ole tehneet jotain hoitotoimenpidettä, niin he opettelevat sen, sanoo vastaava lääkäri, lastentautien erikoislääkäri, LT

Marja-Leena Lähdeaho

TAYS:sta.

Kotisairaalahoitoon pääsevät lapset löytyvät heitä hoitavien lääkärien kautta kaikilta osastoilta sekä myös päivystyksestä. Kun hoitava lääkäri huomaa lapsen sopivan kotisairaalahoitoon, hän selvittää, voivatko vanhemmat tai esimerkiksi isovanhempi hoitaa lasta kotona. Kotisairaalahoidossa olevia lapsia ei voi jättää yksin kotiin.

Tämän jälkeen kotisairaalan hoitaja menee perheen luo ja täyttää vanhempien kanssa hoitosopimuksen.

- Se sisältää kaikki yksityiskohdat hoidosta ja sen aikatauluista unohtamatta muita perheenjäseniä ja sitä, kuinka kotieläinten kanssa tulee toimeen. Siitä se sitten lähtee. Perhe saa kotisairaalan hoitajan kiinni ympärivuorokautisesti ja potilaan kunto arvioidaan jokaisella käynnillä, Lähdeaho tiivistää.

Diagnoosi täytyy olla

Lähdeaho muistelee, miten aiemmin suonensisäistä antibioottia tai valohoitoa saavat vauvat olivat ehdottomasti sairaalahoidossa. Hänen opiskeluaikanaan toisaalta sairaalakin oli paikka, jonne tultiin pitkäksi aikaa tutkimuksiin ja hoitoon.

- Kotisairaalan lapset ovat hyväkuntoisia ja heillä on diagnoosi: sairauden eteneminen on ennustettavissa ja voidaan ajatella, millä tavalla lapsen tilanne etenee. Jos lapsi on kipeä eikä syytä tiedetä, kotisairaala ei ole vaihtoehto, Lähdeaho rajaa.

Lähdeaho painottaa, ettei kotisairaalassa oteta riskejä tai arvailla. Epäselvissä tilanteissa lapsi palaa sairaalahoitoon. Näin käy kuitenkin harvoin, eikä yllätyksiä juuri tule, sanoo kotisairaalassa sijaistava sairaanhoitaja Satu Pastell.

- Kotisairaalassa hoito on selkeää ja kerrallaan saa keskittyä juuri siihen yhteen perheeseen toisin kuin osastolla, missä tekee montaa asiaa vuorotellen, Pastell sanoo.

- Juuri tähän lapsipotilaiden vanhemmat ovat tyytyväisiä: hoitaja keskittyy juuri heihin, Lähdeaho jatkaa.

Muutosta on tapahtunut myös perheiden valmiuksissa osallistua hoitoon. Lähdeaho vertaa, ettei omaishoitajan käsite ole kovin vanha.

- Perheet ottavat vastuuta hoidosta. Aikanaan oli mullistava ajatus, että vanhemmat opettelisivat antamaan suonensisäistä nestehoitoa lapselleen, ja nyt parenteraalista ravitsemusta tehdään paljon kotisairaalassa, sairaanhoitaja

Aulikki Heikkilä

sanoo.

TAYS:ssa sisäisenä sijaisena työskentelevä Pastell näkee samoja potilaita niin vuodeosastoilla kuin kotisairaalassakin.

- Pienet lapset ovat innoissaan sairaalassakin, missä heillä on pelejä ja kavereita. Murrosikäiset odottavat ainostaan kotiinpääsyä. Selkein ero on vanhemmissa. He ovat kotona omalla maallaan, Pastell sanoo.

Lähdeaho toteaa, että kotisairaalan hyödyt korostuvat vakavasti sairailla lapsilla.

- Kun on vaikea sairaus, on erittäin tärkeää, että pystyy olemaan kotona voinnin salliessa lyhyenkin aikaa. Kun on kotiutumisen aika, kotisairaala auttaa perheitä tilanteessa, jossa hoitohenkilökunta ei yhtäkkiä olekaan paikalla. Ketään ei heitetä kylmään veteen, Lähdeaho kuvailee.

Erikoissairaanhoito laahaa perässä

TAYS:ssa lasten kotisairaala on toiminut kymmenen vuoden ajan ja malli on otettu käyttöön muuallakin Suomessa. Hoitajien vakanssit ovat edelleen sairaalaosastoilla, joista he ovat siirtyneet kotisairaalaan "lainaan" potilaiden mukana. Lähdeaho sanoo, että vuositasolla noin 50 lasta jää sairaalaseinien sisälle nykyisen tiimin kapasiteetin tullessa vastaan. Toinen kotisairaalatiimi mahdollistaisi uusien potilasryhmien mukaantulon, mutta suunnitelmaa tai budjettiin pääsyä ei ole tiedossa.

- Neuvolatoiminnassa kotikäynneillä on pitkät perinteet ja perusterveydenhuollon puolella kotisairaanhoito on kehittynyt muutenkin. Joskus kysytään, onko tämä hyysäystä vai vain hyvää palvelua. Tämä on hyödyllistä, kustannustehokasta ja systemaattista sairaanhoitoa, Lähdeaho sanoo.

Juuri systemaattisuudessa on kotisairaalan teho. Kyse ei ole siitä, että bongataan silloin tällöin muutama lapsipotilas kotona hoidettavaksi, vaan TAYS:iin on juurtunut uusi toimintatapa.

- On kaikkien huulilla, mahtuuko potilas kotisairaalaan, Lähdeaho sanoo.