Estrogeenin terveysvaikutusten pysyvyydessä eroja
Konjugoidun hevosperäisen estrogeenin vaikutukset aivohalvausten ja laskimotulppien sekä lonkkamurtumien riskiin häviävät pian hormonihoidon lopettamisen jälkeen. Rintasyövältä suojaava vaikutus kuitenkin säilyy ja voimistuu.
Tutkijat seurasivat Woman Health Iniative (WHI) -tutkimukseen osallistuneiden 10 739 naisen terveyttä yli viiden vuoden ajan. Satunnaistetusti kahteen ryhmään jaetut tutkittavat olivat ottaneet joko CEE:tä (0,625 mg/vrk) tai lumelääkettä keskimäärin noin kuuden vuoden ajan. Naiset olivat 50–79-vuotiaita, kohdunpoiston läpikäyneitä ja vaihdevuodet ohittaneita.
WHI-tutkimus oli keskeytetty vuoden etuajassa, koska estrogeeniryhmän aivohalvausriskin todettiin kasvaneen erityisesti vanhemmissa ikäluokissa.
Lääkityksen lopettamisen jälkeen estrogeeniryhmässä olleiden naisten kasvaneet aivohalvaus- ja laskimotulppariskit pienenivät nopeasti. Samoin hävisi estrogeenin lonkkamurtumilta suojaava vaikutus. Lonkkamurtumia esiintyi hormonihoidon lopettamisen jälkeen jonkin verran enemmän interventio- kuin verrokkiryhmässä.
Estrogeeniryhmässä todettu vähäisempi sairastuvuus rintasyöpään sen sijaan säilyi ja vahvistui tilastollisesti merkitseväksi seurannan aikana. Tämä tulos poikkeaa monista muista tutkimuksista, joissa estrogeenihoidon on havaittu lisäävän sairastuvuutta rintasyöpään.
Päätös estrogeenihoidosta riippuu naisen iästä ja siitä, onko kohtu poistettu. Jos vaihdevuodet ohittanut, kohdunpoiston läpikäynyt nainen harkitsee hormonihoidon aloittamista, hänelle tulisi kertoa laskimotulppa- ja aivohalvausriskistä, joka kuitenkin pienenee hoidon lopettamisen jälkeen.
Tutkimuksen tulokset eivät ole sovellettavissa 5–6 vuotta pidempien hormonihoitojaksojen riskien ja hyötyjen arviointiin.
Tiina Lautala
kuva: Pixmac