EU antoi Suomelle poikkeusluvan Itämeren silakanpyyntiin
Euroopan unioni on antanut poikkeusluvan Suomelle ja Ruotsille silakan ja lohen ammattimaiseen pyyntiin vuoden 2006 loppuun saakka. Tämän jälkeen Euroopan unioni miettii asiaa uudelleen ja tekee päätöksen jatkosta. Jatkoajan ehtona on se, että Suomi ei myy Itämerestä saatua kalaa muihin EU-maihin kuin Ruotsiin. Myynti EU:n ulkopuolelle on sen sijaan sallittu.
EU on halunnut kieltää silakanpyynnin Itämerestä suurten dioksiinipitoisuuksien vuoksi. EU on asettanut elintarvikkeiden dioksiinipitoisuuksille raja-arvon 4 ng TEq/kg, joka ylittyy kaikissa Itämeren rasvaisissa kaloissa.
- Asetettujen raja-arvojen taustalla on Belgian dioksiiniskandaali vuonna 1999, ja EU:ssa on ollut suuri hallinnollinen paine tehdä jotakin dioksiiniasialle. Ongelmallista on mm. se, että ihmiset altistuvat dioksiinille eri maissa eri tavoin. Keski-Euroopassa suurimmat altistuslähteet ovat olleet maito- ja maitotuotteet sekä liha ja lihatuotteet. Tämä johtuu siitä, että Keski-Euroopassa dioksiinipäästöt ovat pääasiassa ilmaan tulevia päästöjä, jotka leviävät laitumille ja lehmät saavat dioksiinia sieltä. Tällöin dioksiini erittyy maitoon ja jää myös lihaan. Suomessa ympäristö on niin puhdas, että täällä eivät ihmiset altistu dioksiinille lihan ja maidon välityksellä käytännössä lainkaan. Dioksiinille altistutaan Suomessa kalojen syömisen vuoksi, mutta kokonaisaltistus on meillä pienempi kuin Keski-Euroopassa, kertoo professori Jouko Tuomisto Kuopion yliopistosta.
- Suomen argumentti EU:lle on ollut se, että täällä puolet varsinkin vanhempien ikäluokkien D-vitamiinin saannista tulee kalasta, enimmäkseen silakasta. Se on kaikkein halvin kalalaji ja tärkeä varsinkin joukkoruokailussa. Jos silakka jää ruokavaliosta pois, korvautuu se todennäköisesti halvoilla lihatuotteilla. Tällöin kovien rasvojen käyttö lisääntyy. Kala kaikkine epäpuhtauksineen on terveydellisesti edullinen sillä tavoin, että esimerkiksi dioksiinin aiheuttaman syövän riskit ovat kymmenesosasta sadasosaan verrattuna ravinnon muutoksen aiheuttamiin riskeihin. Tässä käydään tavallaan kauppaa sydän- ja verisuonitautien ja dioksiinin mahdollisten haittavaikutuksien kanssa, toteaa Tuomisto.
EU aikoo tarkkailla Itämeren kalojen dioksiinipitoisuuksia vuosittain otettavilla näytteillä. Varsinkin vanhoissa ja suurissa kaloissa on todettu suurempia dioksiinipitoisuuksia. Viimeisen vuosikymmenen aikana dioksiinipitoisuudet ovat kuitenkin pienentyneet.
