Kliinisen lääketieteen tutkimus kaipaa piristysruisketta, jotta ala menisi eteenpäin. Tämä oli Suomen ja Ruotsin kliinistä lääketiedettä arvioineen kansainvälisen paneelin tuomio.

Evaluointi tehtiin Suomen Akatemian ja Ruotsin Vetenskapsrådetin tilauksesta. Vaikka Suomen ja Ruotsin kliinisessä tutkimuksessa ja terveydenhuollossa onkin eroja, paneeli löysi maiden väliltä myös hämmästyttävän määrän yhtäläisyyksiä.

Yksi yhteinen ongelma on, että kliiniseen tutkimukseen on vaikea saada houkuteltua nuoria lääkäreitä.

- Tutkimustyö on surullisen tunnettua siitä, että se ei palkitse taloudellisesti. Tämä selittää ison osan epäsuosiosta, toteaa arviointipaneelin varapuheenjohtaja, professori

Lisbeth Tranebjaerg

Kööpenhaminan yliopistosta.

Tranebjaerg kertoo, että havaitut Suomen ja Ruotsin haasteet ovat samat myös Norjassa ja Tanskassa.

- Heikko infrastruktuuri estää lahjakkuuksien saamista alalle. Byrokratia ja rakenteiden jäykkyys hankaloittavat nuoren tutkijan kaipaaman tuen antamista. Lisäksi kansainvälisen kokemuksen hankkiminen on tehty turhan vaikeaksi. Esimerkiksi perheen liikkuminen tutkimustyön perässä maasta toiseen on liian työlästä.

Hyvää mutta liian vähän

Arviointipaneeli kiittää Suomen ja Ruotsin kliinisen tutkimuksen laatua. Molemmissa maissa se on kansainvälisen keskitason yläpuolella. Isoimmissa yksiköissä, Helsingin yliopistossa ja Tukholman Karoliinisessa Instituutissa, se on maailman huipputasoa.

Viime vuosina julkaisujen määrän kasvu on kuitenkin pysähtynyt sekä Suomessa että Ruotsissa. Toinen huolestuttava signaali on se, että 1990-luvun puolenvälin jälkeen tutkimukseen suunnatut EVO-rahat ovat vähentyneet. Samaan aikaan esimerkiksi koulutukseen suunnattujen EVO-rahojen määrä on lisääntynyt.

Kliinisen tutkimuksen yllä leijuu negatiivisen noidankehän uhka. Yliopistosairaaloiden tutkijalääkäreiden on yhä vaikeampi tehdä yhtä aikaa kliinistä työtä ja laadukasta tutkimusta, jolloin tutkimusansioihin perustuvan rahoituksen saanti vaikeutuu entisestään. Arviointipaneelin mukaan yliopistosairaaloiden tutkimuksen johtamiselle tulee luoda selkeä strategia siten, että tutkimuksen asema vakiintuu kaikilla tasoilla.

Kliinisen työn ja tutkimuksen tehokas yhdistäminen on tärkein kehityskohde myös lääkäritutkijoiden koulutuksessa. Arviointipaneeli muistuttaa, että tutkimuksesta puhuttaessa tarkoitetaan akateemista, alalle uutta tietoa tuottavaa tutkimusta. Kyse ei ole tietoa keräävästä tutkimuksesta, laadunvarmistuksesta tai vaikuttavuustutkimuksesta.

Kansainvälisen arviointipaneelin tarkastelun kohteena olivat Suomesta Helsingin, Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat. Ruotsista mukana olivat Lundin, Uumajan ja Uppsalan yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat, Linköpingin yliopiston terveystieteellinen tiedekunta, Karoliininen Instituutti ja Göteborgin yliopiston Sahlgrenska Akademin. Molemmista maista tarkasteltiin lisäksi vastaavia yliopistosairaaloita.