Tiistaina julkistettiin Finohtan arviointiraportti sairaalloisen lihavuuden leikkaushoidosta. Raportti on tiettävästi tähän asti laajin missään tehty selvitys lihavuuden leikkaushoidon vaikutuksista.

Raportin mukaan leikkaushoito on tehokas sellaisille potilaille, joilla muut lihavuuden hoitokeinot eivät ole tuottaneet tulosta. Leikkaushoito on myös kustannustehokasta, koska vaikka leikkaus on kallis, terveyspalvelujen tarve myöhemmin vähenee merkittävästi. Raportissa arvioidaan, että lihavuuden leikkaushoidon kustannukset ovat kymmenen vuoden kuluessa arviolta 31 >800 euroa potilasta kohden. Ilman leikkausta sairaalloisesta lihavuudesta aiheutuisi 44 >800 euron kustannukset.

Lihavuuden leikkaushoito parantaa sokeriaineenvaihduntaa välittömästi ja moni potilas paranee diabeteksesta, joka vaivaa arviolta 55 % leikkaukseen tulevista. Myös muut lihavuuden liitännäissairaudet vähenevät tai uusien tapausten riski pienenee. Potilaat itse arvioivat elämänlaatunsa parantuneen laihdutusleikkauksen jälkeen. Monilla potilailla on ennen leikkausta kokemusta ylipainon aiheuttamasta syrjinnästä sekä häpeän ja huonommuuden tunteista.

Keskimääräinen painonpudotus kymmenen vuoden kuluttua oli 25 %. Jälkiseuranta ja ruokatapojen muutos arvioitiin raportissa erittäin tärkeiksi. 9 % leikatuista ei ollut kymmenen vuoden kuluttua saavuttanut pysyvää painonpudotusta.

Laihdutusleikkauksia tehdään maailmassa nyt seitsemän kertaa enemmän kuin 10 vuotta sitten. Myös Suomessa laihdutusleikkausten määrä on kasvussa. Vuonna 2007 laihdutusleikkauksia tehtiin 170, viime vuonna 400 ja tänä vuonna leikkauksia arvioidaan tehtävän 600-700. Leikkauksiin on pitkät jonot.

Raporttia varten haastatellut lihavuuden leikkaushoidosta vastaavat ylilääkärit arvioivat vuoden 2013 leikkausmääräksi 2 000, mikäli resursseja saadaan lisää. Muissa Pohjoismaissa laihdutusleikkauksia tehdään huomattavasti enemmän kuin Suomessa.

Laihdutusleikkauksen edellytyksenä on, että painoindeksi on yli 40. Jos potilaalla on lihavuudesta johtuvia liitännäissairauksia, leikkausta voidaan harkita myös painoindeksillä 35. Finohtan ylilääkärin, dosentti

Antti Malmivaaran

mukaan Suomessa leikattujen potilaiden BMI on ollut käytännössä keskimäärin 47.

Raportissa todetaan, että lihavuusongelman ratkaisemiseksi pitäisi ensisijaisesti panostaa ennaltaehkäisyyn ja konservatiivisiin menetelmiin. Potilaille, joita nämä keinot eivät ole auttaneet, leikkaushoito on hyvä ratkaisu.

Finohtan raportti ei ole lihavuuden leikkaushoitoa koskeva suositus, vaan tarkoitus on ollut kerätä kaikki oleellinen tieteellinen tieto päätöksenteon tueksi.

Terveystalo aloittaa laihdutusleikkaukset

Terveystalo käynnistää tänä syksynä painonhallintaklinikan, jossa tullaan tekemään myös laihdutusleikkauksia.

Terveystalon sairaalapalveluista vastaava johtaja

Minna Kauko

kertoo, että Terveystalossa tehdään lihavuusleikkauksia samoilla periaatteilla kuin julkisessakin terveydenhuollossa.

- Leikkaukset ovat jäävuoren huippu. Klinikan tarkoitus on tarjota apua painonhallintaan perusterveydenhuollosta ja ravitsemusterapeutin palveluista laihdutusleikkauksiin asti.

Lihavuuslääkärit ovat olleet huolissaan yksityisellä puolella tehtävien laihdutusleikkausten jälkihoidon järjestymisestä ja komplikaatioiden hoitamisesta (SLL 21-22/ 2009, s. 1950-2). Kaukon mukaan jälkihoito on Terveystalossa kunnossa.

- Meidän konseptimme on tarjota pitkäaikaista seurantaa, Kauko vakuuttaa.

Laihdutusleikkauksia aiotaan tehdä vain Helsingissä, mutta Kaukon mukaan konservatiivisia hoitoja voitaisiin laajentaa muillekin paikkakunnille, että potilaat voisivat saada jälkihoitoa kotipaikkakunnillaan. Vielä se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Terveystalo on varautunut tekemään muutamia satoja laihdutusleikkauksia vuodessa. Kauko arvioi, että akuutit leikkauskomplikaatiot pystytään hoitamaan Terveystalossa omin voimin, mutta jos potilas tarvitsee tehohoitoa, joudutaan käyttämään julkista sairaanhoitoa.

- Rutinoituneiden leikkaajien potilailla komplikaatioriski on pieni, Kauko toteaa.

Komplikaationa voi aiheutua Wernicken oireyhtymä

Oksentelevalle laihdutusleikkauspotilaalle voi kehittyä tiamiinin puutteesta johtuva Wernicken enkefalopatia. Ruotsin Läkartidningen kertoo uusimmassa numerossaan tapauksesta, jossa 23-vuotias mahalaukun ohitusleikkauspotilas kärsi pahoinvoinnista leikkauksen jälkeen (Läkartidningen 2009;106:2216-7). Hänelle oli määrätty vitamiinilisiä, mutta oksentelusta johtuen vitamiini ei ehtinyt imeytyä. 72 päivää leikkauksen jälkeen alkoivat oireet: huimaus, kaksoisnäkö ja silmävärve. Neurologi huomasi potilaalla myös ataksiaa ja refleksien vaimentumista. Aivoissa ei havaittu patologisia muutoksia.

Potilas sai tiamiinia suoraan lihakseen. Seuraavana aamuna potilaan kunto oli jo parempi. Hänelle tehtiin uusintaleikkaus, sillä ohitusleikkauksen ylempi suuaukko oli liian ahdas. Tämän jälkeen potilas pystyi jälleen syömään ja juomaan.

Tapauksesta raportoineet lääkärit kertovat Läkartidningenissä, että Ruotsissa on todettu 84 varmaa laihdutusleikkauksesta johtuvaa Wernicken enkefalopatiatapausta. Sairaus voi olla vaikea diagnosoida, koska potilaille ei aina tule kaikkia oireita. Jos Wernicken enkefalopatiaa ei diagnosoida ajoissa, se voi johtaa parantumattomiin aivovaurioihin ja Korsakovin oireyhtymään. Ruotsalaisista potilaista 90 prosentilla oli ollut oksentelua ennen Wernicken enkefalopatian toteamista. 94 prosentilla sairastuneista tauti kehittyi kuuden kuukauden aikana laihdutusleikkauksen jälkeen.