Hankintalain tulkinnoista vielä epätietoisuutta terveydenhuollossa
Kunnat hankkivat entistä enemmän terveyspalveluja ostopalveluina. Vielä on kuitenkin epäselvyyttä, miten pitäisi tulkita ostomenettelyä julkisella sektorilla säätelevää lakia julkisista hankinnoista.– Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen suhteen kunta saa aina itse päättää, tehdäänkö työ omana toimintana vai ostetaanko palvelut muualta. Tämä on ehdoton sääntö, joka koskee kaikkea muuta paitsi yli viiden miljoonan vanhan markan rakennusurakoita. Jos palvelu kuitenkin päätetään hankkia ostopalveluna, on hankinta ehdottoman pääsäännön mukaan aina kilpailutettava, sanoo ma. markkinaoikeustuomari Mika Pohjonen markkinaoikeudesta.
Markkinaoikeus on maaliskuun alussa toimintansa aloittanut erityistuomioistuin, joka hoitaa aikaisemmin kilpailuneuvostolle ja markkinatuomioistuimelle kuuluneita tehtäviä.
Kilpailuttamisvelvoitteesta ensimmäinen KHO:n ratkaisu
Kilpailuttamisvelvoitteesta sosiaali- ja terveydenhuollossa saatiin viime huhtikuussa ensimmäinen merkittävä ratkaisu korkeimmalta hallinto-oikeudelta. KHO piti voimassa kilpailuneuvoston aiemmin tekemän päätöksen, jonka mukaan Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirillä olisi ollut velvollisuus kilpailuttaa tarjouskilpailulla tekonivelleikkausten hankinta ostopalveluna.
Hankintalain mukaan hankinta saadaan tehdä ilman tarjouskilpailua vain erityisistä syistä, kuten jos hankinnan arvo on vähäinen.
Pohjosen mukaan laki ei määrittele arvoltaan vähäistä hankintaa. Kilpailuneuvosto on kuitenkin aiemmin ratkaisussaan katsonut vähäiseksi hankinnan, jonka piti maksaa 5 000 markkaa, mutta joka tulikin maksamaan 13 000 markkaa.
– Tämä on karkeasti suuruusluokka, jota vähäisellä hankinnalla tarkoitetaan, Pohjonen huomauttaa.
Tarjouspyyntö ensimmäinen kompastuskivi
– Sosiaali- ja terveydenhuollon hankintoja koskevia tapauksia on tullut kilpailuneuvoston tai markkinaoikeuden ratkaistavaksi vasta noin 15, mutta niiden perusteella ensimmäinen sudenkuoppa näyttää olevan tarjouspyynnön laatiminen, Pohjonen toteaa.
Tarjouspyynnössä pitäisi mahdollisimman tarkasti ja selkeästi kuvata, mitä ollaan hankkimassa ja mitkä ovat laatuvaatimukset. Niin yleisiä kriteerejä kuin ”laatu”, ”osaaminen” tai ”asiantuntemus” ei Pohjosen mukaan pitäisi käyttää, vaan niiden sijaan määritellä, mitä hyvällä laadulla tarkoitetaan ja miten sitä arvioidaan.
– Tarjouskilpailun ratkaisuperuste voi olla vain joko kokonaistaloudellinen edullisuus tai halvin hinta. Sosiaali- ja terveysalan palveluja kilpailutettaessa on lähes välttämätöntä, että tarjouskilpailun ratkaisuperusteena käytetään kokonaistaloudellista edullisuutta, koska silloin huomioon voidaan ottaa muutkin tekijät kuin hinta, hän huomauttaa.
Kun tarjouskilpailun ratkaisuperusteena käytetään kokonaistaloudellista edullisuutta, tämä on ilmoitettava jo tarjouspyynnössä. Tarjouspyynnössä on ilmoitettava myös kaikki ne perusteet, joilla kokonaistaloudellista edullisuutta arvioidaan.
Jos näitä perusteita ei ole ilmoitettu, tarjoajat voivat vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lähteä siitä, että tarjouksista valitaan hinnaltaan halvin.
– Tämän takia tarjouspyynnössä on syytä tuoda hyvin yksityiskohtaisesti esille, millä perusteella valinta tehdään.
Pohjosen mukaan ohjeellinen lähtökohta on, että tarjoukset pyydetään viideltä toimittajalta.
– Jos viittä tarjoajaa ei ole tiedossa, on varma tapa ilmoittaa tarjouskilpailusta julkisesti alan lehdessä tai paikallisessa lehdessä.
Tarjoukset kannattaa pisteyttää
Julkisia hankintoja koskevissa tapauksissa on ilmennyt ongelmia myös tarjousvertailun laadinnassa. Vertailu on saattanut jäädä kokonaan tekemättä tai se on ollut liian ylimalkainen.
Kelpoisuusvaatimukset täyttäneitä tarjouksia on Pohjosen mukaan vertailtava nimenomaan keskenään. Vertailua ei ole esimerkiksi tarjouspyynnössä esitettyjen arviointiperusteiden toistaminen arvioimatta tarjousten ominaisuuksia tai pelkkä valituksi tulleen tarjouksen omaisuuksien kuvaaminen vertaamatta niitä muihin tarjouksiin. Joskus ongelmana on ylimalkaisuus: ”ylivoimainen laatu paikkakunnalla”.
Pohjosen mukaan tarjoukset on syytä esimerkiksi pisteyttää kaikkien arviointiperusteiden osalta tai tehdä ytimekäs, faktoihin perustuva sanallinen perustelu.
– Jos tarjousvertailu on tehty asianmukaisesti, se myös riittää hankintapäätöksen perustelemiseksi.
SUVI SARIOLA
