Pienessä maassa lääkäristä tai tutkijasta tulee helposti oman alansa henkilöitymä. Työ, tutkimusaihe ja persoona sekoittuvat julkisuudessa. Miltä henkilöitymänä oleminen tuntuu?

Kliinisen fysiologian erikoislääkäri, dosentti Juhana Piha on seksuaalihäiriöiden hoidon henkilöitymä, myös omasta mielestään. Seksuaalihäiriöiden hoidossa henkilöityminen on Pihan mukaan eduksi.

– Potilaat tietävät vastaanotolle tullessaan mistä puhutaan, ja voivat mennä asiaan suoraan.

Piha on päässyt seuraamaan aitiopaikalta, miten seksuaalihäiriöiden tutkimus ja tietämys on kehittynyt 1990-luvun alusta lähtien. Tällä hetkellä hän on ainoa kokopäiväinen seksuaalihäiriöitä hoitava lääkäri Suomessa.

– Parikymmentä vuotta sitten oli vähän keinoja hoitaa seksuaalihäiriöitä. Kiinnostuin näistä asioista, ja ala vei mukanaan, vaikka olen peruskoulutukseltani kliininen fysiologi, kertoo Juhana Piha.

Pihan mielestä hänen tehtävänsä on jakaa oikeaa tietoa, joka pohjautuu näyttöön perustuvaan lääketieteeseen. Oikean tiedon antaminen on erityisen tärkeää siksi, että seksuaalihäiriöistä liikkuu netissä paljon virheellistä tietoa ja urbaanilegendoja.

– Lähes kaikkia seksuaalihäiriöistä kärsiviä voidaan todella auttaa. Siksi on tärkeää, että lääkäri antaa potilaalle myös toivoa. Potilaan elämän kokonaisuus pitää ottaa huomioon, koska seksuaalihäiriöihin kuuluvat aina myös psyykkiset tekijät. Potilas kokee suorituspaineita ja epävarmuutta, oli seksuaalihäiriön syy mikä tahansa. Tämä vaikuttaa myös parisuhteeseen. Piha tähdentääkin aina potilaille, että seksuaalihäiriöitä ei tarvitse hävetä: ne ovat häiriöitä siinä missä esimerkiksi sydänsairaudet. Avun hakemisen kynnystä pitää madaltaa.

Asian kasvoina oleminen on ristiriitaista

Henkilöitymänä oleminen tuntuu joskus rasitukselta, toisinaan taas mukavalta ja kiinnostavalta, tietää vuosia hormonikorvaushoitoja tutkinut tutkimusprofessori Elina Hemminki THL:stä.

– Luulen, että itseni kannalta olisi parempi, että kriittinen suhtautuminen hormonikorvaushoitoihin ei olisi henkilöitynyt minuun. Itse asian kannalta on ollut ilman muuta hyvä, että olen henkilöitynyt tällä tavoin. Tuskin kukaan muu, jolla oli nämä tiedot, olisi puhunut asiasta julkisuudessa, Elina Hemminki toteaa.

Hemminki uskoo, että asialle olisi silti ollut eduksi, jos kriittiseen kuoroon olisi liittynyt muitakin.

– Kyllä tämän hassun Hemmingin lisäksi muutkin olisivat voineet ilmaista kriittisen kantansa hormonikorvaushoitoihin. Monet asiantuntijat ovat olleet hiljaa.

Media halusi kriittisen kommentoijan

Elina Hemminki kiinnostui tutkimaan vaihdevuosien hormonikorvaushoitoja 1980-luvun lopussa. Lehdistö innostui myös asiasta ja otti usein yhteyttä häneen.

– Toimittajat halusivat tietää, ovatko hormonikorvaushoidot vaarallisia terveydelle, suojaavatko ne sydäntaudeilta ja aiheuttavatko syöpää. Sanoin, että ei ole olemassa näyttöä hormonikorvaushoitojen hyödyistä ja haitoista, varsinkaan pitkäaikaisessa käytössä. En ollut tuohon aikaan kiinnostunut hormonikorvaushoitojen terveysvaikutuksista, vaan siitä, kuinka paljon lääkkeiden käyttö on lisääntynyt ja mikä sitä määrittää.

Koska toimittajat olivat kovin kiinnostuneita, Hemminki joutui perehtymään aiheeseen enemmän. Hemmingin mielestä tiedotusvälineet halusivat kommentoimaan henkilön, joka on koulutukseltaan lääkäri ja joka suhtautuu epäilevästi hormonikorvaushoitoihin.

– Leimauduin vähitellen tällaiseksi ihmiseksi.

Elina Hemminki toteaa, että hänellä on ennen kaikkea riippumattoman tutkijan identiteetti.

– Siksi olisin ollut mieluummin haastateltavana ilman leimaa otsassa.

Lue koko juttu perjantaina 11.2. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Ulla Toikkanen
Kuva: Vesa-Matti Väärä