Pienessä maassa lääkäristä tai tutkijasta tulee helposti oman alansa henkilöitymä. Työ, tutkimusaihe ja persoona sekoittuvat julkisuudessa. Miltä henkilöitymänä oleminen tuntuu?

Kliinisen fysiologian erikoislääkäri, dosentti Juhana Piha on seksuaalihäiriöiden hoidon henkilöitymä, myös omasta mielestään. Seksuaalihäiriöiden hoidossa henkilöityminen on Pihan mukaan eduksi.

- Potilaat tietävät vastaanotolle tullessaan mistä puhutaan, ja voivat mennä asiaan suoraan.

Piha on päässyt seuraamaan aitiopaikalta, miten seksuaalihäiriöiden tutkimus ja tietämys on kehittynyt 1990-luvun alusta lähtien. Tällä hetkellä hän on ainoa kokopäiväinen seksuaalihäiriöitä hoitava lääkäri Suomessa.

- Parikymmentä vuotta sitten oli vähän keinoja hoitaa seksuaalihäiriöitä. Kiinnostuin näistä asioista, ja ala vei mukanaan, vaikka olen peruskoulutukseltani kliininen fysiologi, kertoo Juhana Piha.

Pihan mielestä hänen tehtävänsä on jakaa oikeaa tietoa, joka pohjautuu näyttöön perustuvaan lääketieteeseen. Oikean tiedon antaminen on erityisen tärkeää siksi, että seksuaalihäiriöistä liikkuu netissä paljon virheellistä tietoa ja urbaanilegendoja.

- Lähes kaikkia seksuaalihäiriöistä kärsiviä voidaan todella auttaa. Siksi on tärkeää, että lääkäri antaa potilaalle myös toivoa. Potilaan elämän kokonaisuus pitää ottaa huomioon, koska seksuaalihäiriöihin kuuluvat aina myös psyykkiset tekijät. Potilas kokee suorituspaineita ja epävarmuutta, oli seksuaalihäiriön syy mikä tahansa. Tämä vaikuttaa myös parisuhteeseen.

Piha tähdentääkin aina potilaille, että seksuaalihäiriöitä ei tarvitse hävetä: ne ovat häiriöitä siinä missä esimerkiksi sydänsairaudet. Avun hakemisen kynnystä pitää madaltaa.

Henkilöitymä on kysytty luennoija

Piha kokee, että yksi osa henkilöitymän roolia on luennoiminen.

- Lääkärien tiedot seksuaalihäiriöiden epidemiologiasta, etiologioista ja hoidoista ovat varsin huonot, koska näitä asioita ei perusopetuksessa opeteta juuri lainkaan. Lähden mielelläni luennoimaan, koska silloin voin levittää näyttöperusteista tietoa.

Pihan mielestä henkilöitymänäkin uskottavuus säilyy niin kauan, kun pysyy asialinjalla. Hän ei usko hoitotuloksiin, joista ei ole tieteellistä näyttöä. On tärkeää säilyttää puolueettomuus suhteessa lääketeollisuuteen.

- Lääketeollisuus on minuun paljon yhteydessä, koska olen tämän alan asiantuntija. Tärkeää on olla kriittinen ja puolueeton. Varmin tapa menettää uskottavuus olisi lähteä markkinoimaan jotakin tiettyä lääkettä.

Asian kasvoina oleminen on ristiriitaista

Henkilöitymänä oleminen tuntuu joskus rasitukselta, toisinaan taas mukavalta ja kiinnostavalta, tietää vuosia hormonikorvaushoitoja tutkinut tutkimusprofessori Elina Hemminki THL:stä.

- Luulen, että itseni kannalta olisi parempi, että kriittinen suhtautuminen hormonikorvaushoitoihin ei olisi henkilöitynyt minuun. Itse asian kannalta on ollut ilman muuta hyvä, että olen henkilöitynyt tällä tavoin. Tuskin kukaan muu, jolla oli nämä tiedot, olisi puhunut asiasta julkisuudessa, Elina Hemminki toteaa.

Hemminki uskoo, että asialle olisi silti ollut eduksi, jos kriittiseen kuoroon olisi liittynyt muitakin.

- Kyllä tämän hassun Hemmingin lisäksi muutkin olisivat voineet ilmaista kriittisen kantansa hormonikorvaushoitoihin. Monet asiantuntijat ovat olleet hiljaa.

Media halusi kriittisen kommentoijan

Elina Hemminki kiinnostui tutkimaan vaihdevuosien hormonikorvaushoitoja 1980-luvun lopussa. Lehdistö innostui myös asiasta ja otti usein yhteyttä häneen.

- Toimittajat halusivat tietää, ovatko hormonikorvaushoidot vaarallisia terveydelle, suojaavatko ne sydäntaudeilta ja aiheuttavatko syöpää. Sanoin, että ei ole olemassa näyttöä hormonikorvaushoitojen hyödyistä ja haitoista, varsinkaan pitkäaikaisessa käytössä. En ollut tuohon aikaan kiinnostunut hormonikorvaushoitojen terveysvaikutuksista, vaan siitä, kuinka paljon lääkkeiden käyttö on lisääntynyt ja mikä sitä määrittää.

Koska toimittajat olivat kovin kiinnostuneita, Hemminki joutui perehtymään aiheeseen enemmän. Hemmingin mielestä tiedotusvälineet halusivat kommentoimaan henkilön, joka on koulutukseltaan lääkäri ja joka suhtautuu epäilevästi hormonikorvaushoitoihin.

- Leimauduin vähitellen tällaiseksi ihmiseksi.

Elina Hemminki toteaa, että hänellä on ennen kaikkea riippumattoman tutkijan identiteetti.

- Siksi olisin ollut mieluummin haastateltavana ilman leimaa otsassa.

Varsinainen buumi tiedotusvälineiden yhteydenotoissa syntyi yhdysvaltalaisen Women's Health Initiative -tutkimuksen ilmestyttyä vuonna 2002. Tutkimuksen mukaan hormonikorvaushoito ei suojannut sydän- ja verisuonitaudeilta ja kasvatti rintasyövän riskiä. Tuolloin Hemminki oli jo erittäin hyvin perehtynyt hormonikorvaushoitojen terveysvaikutuksiin.

- Tunsin olevani hyödyksi, kun kerroin julkisuudessa kyseisistä asioista. Minulla oli varma olo siitä, mitä sanoin. Olin seurannut Women's Health Initiativea jo kauan ennen sen tulosten ilmestymistä ja tiesin julkaistut asiat. Julkisuudessa oleminen tuntui tuohon aikaan positiiviselta.

Uskottavuus on kerrasta poikki

Henkilöitymänä oleminen kääntyi kielteiseksi vuonna 2006, jolloin Suomen Akatemian, Stakesin ja Viron terveysministeriön rahoittamasta ja Hemmingin johtamasta tutkimuksesta järjestettiin tiedotustilaisuus. Tutkimus selvitti vaihdevuosi-ikäisten naisten hyvinvointia, terveyttä, naisten arkielämässä selviämistä, terveyspalvelujen käyttöä ja kustannuksia. Akatemian tiedotustilaisuuden jälkeen yleisönosastoissa arvosteltiin Hemminkiä henkilönä, puhuttiin jopa hormonihämmingistä. Myös kollegat ilmaisivat, että Hemminki ei osaa lukea tuloksia ja ymmärrä mm. p-arvoja.

- En varmaan puhunut tiedotustilaisuudessa tarpeeksi selvästi, koska jotenkin tiedot menivät mediassa sekaisin. En missään vaiheessa kertonut, että tutkimuksemme mukaan rintasyövät lisääntyivät. Tiedotustilaisuuden aluksi puhuin siitä, mitä maailmalla tiedetään vaihdevuosihormoneista.

Hemmingin mielestä asiantuntijan uskottavuus ei kestä periaatteessa minkäänlaisia kolhuja, se on usein kerrasta poikki.

- Tosin uskottavuus voi joskus myös palautua jonkin ajan kuluttua, siitäkin on esimerkkejä.

Medikalisaatio ei mennytkään ohi

Itä-Suomen yliopiston terveyssosiologian dosentti

Markku Myllykangas

luki aikoinaan ulkomaisista lehdistä juttuja medikalisaatiosta ja kiinnostui heti. Moni professori tosin arveli, että medikalisaatio on ohimenevä amerikkalainen keksintö ja sen tutkiminen tarkoittaa oman pesän likaamista lääketieteellisessä tiedekunnassa. Toisin on kuitenkin käynyt. Myllykankaan sanoin medikalisaatio on paisunut kuin pullataikina ja ongelmat ovat kasvaneet. Medikalisaatio otetaan nykyisin vakavasti myös lääketieteen sisällä.

- Kyllä varmaan olen henkilöitynyt tähän ilmiöön, sanoo yli 30 vuotta medikalisaatiota tutkinut Markku Myllykangas.

Myllykangas toivoo, että henkilöityminen olisi hyväksi asialle.

- Totta kai haluan, että medikalisaatiolle oikeasti tehtäisiin jotakin yhteiskunnassa.

Myllykankaan mukaan monet lääkärit edesauttavat omalla toiminnallaan medikalisaatiota.

- Medikalisaatio ei olisi näin laajaa ilman lääkäreiden sekä lääke- ja muun sairausteollisuuden rahanahneutta. Mitä enemmän terveydenhuolto menee bisnekseksi, sitä enemmän medikalisaatio paisuu.

Kauniimmat sanankäänteet?

Terveydenhuollon suhtautuminen Markku Myllykankaan ajatuksiin ei ole ollut aina kovin myötämielistä. Myllykangas miettiikin, pitäisikö hänen puhua medikalisaatiosta vähän kauniimmin sanankääntein. Jotkut jopa saattavat nähdä punaista Myllykankaan puhuessa.

- Tiedän, että osa terveydenhuollon väestä ei voi kertakaikkisesti sietää meikäläistä, toiset taas suhtautuvat neutraalisti. Vastahanka johtunee osittain kritiikin huonosta sietokyvystä. Medikalisaatiokeskusteluun kuuluu oleellisesti kritiikki lääkäreitä kohtaan.

Myllykankaan mukaan asiantuntijan uskottavuus säilyy niin kauan, kun puhuu asiaa.

- Jos rupeaa hölisemään levottomia, kyllä se uskottavuus häipyy, toteaa Myllykangas savolaisittain.