Kaksi kolmesta sairaalalääkäristä kokee, etteivät nykyiset potilastietojärjestelmät tue luontevinta tapaa tehdä työtä. Läheinen työväline sai arvosanaksi vaatimattoman 7-, kun asiaa kysyttiin 4 000:lta potilastyötä tekevältä lääkäriltä.

Lääkäreiden arviot potilastietojärjestelmien käytettävyydestä ovat melko synkkiä. Yleisimmät ongelmat liittyvät tiedon kulkuvaikeuksiin organisaatioiden välillä, tiedon käsittelyn hitauteen sekä yhteenvetonäkymän (ns. kuumekurvan) puutteellisuuteen. Ongelmien arvioidaan hankaloittavan lääkärin työtä ja olevan mahdollinen riski potilasturvallisuudelle.

Tällaiseen päätelmään tultiin tutkimuksessa, jossa asiaa kysyttiin potilastyötä tekeviltä lääkäreiltä. Tutkimukseen vastanneet liki 4 000 lääkäriä antoivat potilastietojärjestelmille kouluarvosanaksi 7-. Päivystyksessä ja vuodeosastoilla toimivat sairaalalääkärit olivat arvioissaan kriittisimpiä.

Potilastietojärjestelmät lääkärin työvälineenä 2010 -tutkimuksen tekivät Lääkäriliitto, THL, Aalto-yliopisto ja Oulun yliopisto (FinnTelemedicum).

Suurin osa tutkimukseen vastanneista sairaalalääkäreistä arvioi, ettei potilastietojen haku, kirjaaminen, tarkastaminen ja muokkaaminen ole sujuvaa. Heistä moni myös kertoi tietojärjestelmän virheellisen toiminnan aiheuttaneen tai melkein aiheuttaneen vakavan haittatapahtuman potilaalle. Lisäksi sairaaloissa työskentelevät lääkärit kokivat, että työn tehostamista varten rakennetut tietojärjestelmät edellyttävät heiltä toimintatapaa, joka ei ole lääkärintyölle luontevin.

Mihin katosi kuumekurva?

Sisätautien erikoislääkäri

Outi Vanha-Kämppä

tunnistaa ongelmat. Hän on käyttänyt KYS:n nykyistä potilastietojärjestelmää reilun vuoden verran. Alkukangerteluista on selvitty, mutta kuumekurvan puute huolestuttaa edelleen.

- Kuumekurva on kymmenien vuosien aikana muotoutunut erinomainen työkalu, josta kertasilmäisyllä näkee potilaan tilanteen. Päivystysaikana, jolloin lääkärin vastuulla on suuri määrä potilaita, äkillisessä tilanteessa on erittäin tärkeää saada tietyt tiedot nopeasti. Valitettavasti paperisen kuumekurvan tilalle ei ole saatu toimivaa sähköistä kuumekurvaa, Vanha-Kämppä miettii.

Tutkimukseen vastanneet sairaalalääkärit kritisoivat myös lääkelista-toimintoa. Vanha-Kämppä selvittää, että lääkelista jää elämään omaa elämäänsä, kun potilas lähtee sairaalasta. Seuraavalla käynnillä näyttää, että kyseinen lääkitys on edelleen käynnissä.

- Lääkitystiedot on itse muistettava korjata järjestelmässä useampaan paikkaan. Riskialtis tilanne, sillä lääkitystietojen oikeellisuus on sisätautilääkärin työn kannalta ensiarvoisen tärkeää, Vanha-Kämppä muistuttaa.

Hyvä järjestelmä opastaa

Koulutuksen puutteesta tutkimustulos ei kieli.

- Lisäkoulutuksesta ei liene koskaan haittaa, mutta pääsääntöisesti ohjelmistojen käytettävyyden pitäisi olla niin hyvä, että erityisiä koulutuksia ei tarvita, tutkimusprofessori

Marko Elovainio

THL:stä sanoo.

Samaa mieltä on käytettävyysasiantuntija

Johanna Viitanen

Aalto-yliopistosta. Hänen mukaansa terveydenhuollon ammattilaisten tietotekninen osaaminen on yleisesti hyvällä tasolla.

- Nykyisellään terveydenhuollon järjestelmät vaativat liian suuren määrän koulutusta ja niiden käytön oppiminen koetaan hankalaksi. Se osaltaan kertoo epäonnistumisista järjestelmien suunnittelussa.

Tutkimukseen osallistunut Lääkäriliiton eHealth-valiokunnan puheenjohtaja Tinja Lääveri muistuttaa, että esimerkiksi HUS-alueen satoja sijaisia ei aina edes ehditä kouluttaa.

Hyvin suunniteltu järjestelmä ei kaipaa jatkuvaa kurssittamista, vaan opastaa käyttäjäänsä.

- Hyvä järjestelmä ohjaa käyttäjää alusta alkaen. Se kertoo, mitä vaihtoehtoja käyttäjällä on valittavissa, tarjoaa ensimmäisena yleisimpiin tehtäviin tarvittavat toiminnot sekä antaa selkeän palautteen toteutuneista tehtävistä ja käyttäjän tekemistä valinnoista, Viitanen kuvailee.

Nyt tarvitaan räätäliä

Tavoite siitä, että tietojärjestelmät tehostaisivat lääkärin työtä, näyttää jääneen ainakin toistaiseksi toteutumatta. Kiireisimmät kehityskohteet liittyvät yhteenvetonäkymiin, tiedon hakuun aluetietojärjestelmistä ja toisista organisaatioista sekä järjestelmien toimintanopeuteen ja -varmuuteen.

Kuinka päästä tilanteesta eteenpäin? Tutkijoiden mielestä lääkäreiden tulisi nyt osallistua aktiivisesti järjestelmien kehitykseen.

- Selvää on, että lääkäreiden panos järjestelmien kehittämisessä on jäänyt liian pieneksi, riippumatta siitä, onko heitä kuultu liian vähän tai ovatko he itse osallistuneet niukasti, Elovainio sanoo.

Lääkäreillä pitäisi olla mahdollisuus antaa palautetta ja osallistua kehittämiseen osana päivittäistä työtään. Ongelmaksi muodostuu helposti se, että kehittämistyötä joutuu käytännössä tekemään vapaa-ajalla, muistuttaa Lääveri. Hänen mielestään lääkäreitä tulisi kouluttaa kehitystehtäviin, jolloin vuoropuhelu järjestelmätoimittajien kanssa petraantuisi.

Viitasen mukaan on tärkeää ymmärtää eri toimintaympäristöjen - esimerkiksi sairaaloissa eri erikoisalojen - ominaispiirteet. Jos tehdään kaikkia palvelevaa järjestelmää, vaarana on lopputulos, joka ei palvele ketään. Ja kun kaikki toiminnot ovat tasavertaisesti tarjolla kaikille käyttäjille, vastassa on käyttöliittymäsekamelska ja toimintoviidakko.

Vanha-Kämppä ei kaipaa takaisin paperimaailmaan. Hän toivoo kuumekurvan pikaista paluuta ja sitä, että järjestelmistä saataisiin käyttäjän näkökulmasta yksinkertaisempia.

Potilastietojärjestelmät lääkärin työvälineenä 2010 -tutkimus koostui mielipideväittämistä. Tutkijat arvioivat, että tämänkaltainen tutkimus saattoi aktivoida vastaajiksi kriittisimmin potilastietojärjestelmiin suhtautuvia lääkäreitä, mutta aineistoa voidaan kuitenkin pitää erittäin kattavana.

Tutkimus on tarkoitus toistaa säännöllisin väliajoin.

Kuka ostaa tietojärjestelmät?

Kliinikkolääkärit ovat mukana joka vaiheessa, kun potilaiden hoitoon liittyviä järjestelmiä hankitaan HUS:ssa, toteaa IT-kehitysjohtaja Mikko Rotonen HUS Tietotekniikasta.

Aloite tulee useimmiten toimintayksiköiden sisältä. Sykäys uudelle järjestelmälle voi syntyä myös hallinnollisesta, strategisesta tai lainsäädännöllisestä tarpeesta. Lisäksi aloitteita tekevät järjestelmätoimittajat.

Toimintayksiköiden hankintaehdotukset arvioidaan tietohallinnon johtoryhmässä, jossa on hallinnon edustajien lisäksi kliinikkoedustusta. Jos kyseessä on uusi järjestelmä, laaja joukko loppukäyttäjiä voi arvioida ja pisteyttää oikeaan toimintaympäristöön istutettuja demoversioita.

Jos toimittajan kanssa on tehty pidempi sopimus, kuten HUS:ssa Uranus-potilastietojärjestelmää toimittavan Logican kanssa, systeemiä viilataan kehitysryhmissä. Ryhmissä on kliinikoita kaikista viidestä yliopistosairaalasta, joissa järjestelmä on käytössä. Ryhmiin kuulumattomien lääkärien kuuleminen on Rotosen mukaan haasteellista.

- HUS:ssa on 2 500 lääkäriä ja käytössä on noin 200 tietojärjestelmää, joissa käsitellään potilastietoja. Lähtökohta on kuitenkin aina, että loppukäyttäjä on kuningas.

HUS:n lääkäreiden aktiivisuus tekniikka-asioissa vaihtelee, myös erikoisaloittain. Erityisesti tehohoidossa sekä anestesia- ja leikkaussalitoiminnoissa haetaan pitkälle vietyjä tietotekniikkaratkaisuja. Psykiatrian alalla puolestaan kehitetään ahkerasti sähköisiä potilaspalveluita.

IT-kehitysjohtaja kertoo, ettei HUS:ssa osteta lennokkaita visioita eikä jokaisen tuotesarjan parhainta.

- Tärkeintä on löytää riittävän hyvä tuote, joka integroituu mahdollisimman hyvin muihin järjestelmiin. Ostaminen on aina vaikeaa, kun halutaan tyydyttää kaikkien osapuolten tarpeet, Rotonen arvioi.

HUS:n kaltaisessa suurorganisaatiossa ostosnuijaa kopauttaa lopulta joko johtajaylilääkäri tai yli puolen miljoonan euron hankinnoissa hallitus.

Vaaratilanne Valviran tietoon

EU-viranomaisten asiantuntijatyöryhmä työstää parhaillaan suositusta siitä, miten määritellä direktiiviin ja Suomessa viime kesänä lakiin terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista lisätty termi "ohjelmisto". Melko todennäköistä on, että potilastietojärjestelmät luokitellaan jatkossa terveydenhuollon laitteiksi. Valmistajan tulee ensin arvioida järjestelmän käyttötarkoitus. Jos järjestelmä on tarkoitettu esimerkiksi sairauksien diagnosointiin ja hoitoon, sen aiheuttamasta vaaratilanteesta voi tehdä ilmoituksen Valviraan.

Lue aiheesta lisää teemasivuilta, s. 4177-214.