Lääkärien arviot potilastietojärjestelmien käytettävyydestä ovat synkkiä. Kaksi kolmesta kokee, etteivät nykyiset järjestelmät tue luontevinta tapaa tehdä työtä.

Lääkäreiden arviot potilastietojärjestelmien käytettävyydestä ovat melko synkkiä. Yleisimmät ongelmat liittyvät tiedon kulkuvaikeuksiin organisaatioiden välillä, tiedon käsittelyn hitauteen sekä yhteenvetonäkymän (ns. kuumekurvan) puutteellisuuteen. Ongelmien arvioidaan hankaloittavan lääkärin työtä ja olevan mahdollinen riski potilasturvallisuudelle.

Tällaiseen päätelmään tultiin tutkimuksessa, jossa asiaa kysyttiin potilastyötä tekeviltä lääkäreiltä. Tutkimukseen vastanneet liki 4 000 lääkäriä antoivat potilastietojärjestelmille kouluarvosanaksi 7–. Päivystyksessä ja vuodeosastoilla toimivat sairaalalääkärit olivat arvioissaan kriittisimpiä.

Potilastietojärjestelmät lääkärin työvälineenä 2010 -tutkimuksen tekivät Lääkäriliitto, THL, Aalto-yliopisto ja Oulun yliopisto (FinnTelemedicum).

Suurin osa tutkimukseen vastanneista sairaalalääkäreistä arvioi, ettei potilastietojen haku, kirjaaminen, tarkastaminen ja muokkaaminen ole sujuvaa. Heistä moni myös kertoi tietojärjestelmän virheellisen toiminnan aiheuttaneen tai melkein aiheuttaneen vakavan haittatapahtuman potilaalle. Lisäksi sairaaloissa työskentelevät lääkärit kokivat, että työn tehostamista varten rakennetut tietojärjestelmät edellyttävät heiltä toimintatapaa, joka ei ole lääkärintyölle luontevin.

Mihin katosi kuumekurva?

Sisätautien erikoislääkäri Outi Vanha-Kämppä tunnistaa ongelmat. Hän on käyttänyt KYS:n nykyistä potilastietojärjestelmää reilun vuoden verran. Alkukangerteluista on selvitty, mutta kuumekurvan puute huolestuttaa edelleen.

– Kuumekurva on kymmenien vuosien aikana muotoutunut erinomainen työkalu, josta kertasilmäisyllä näkee potilaan tilanteen. Päivystysaikana, jolloin lääkärin vastuulla on suuri määrä potilaita, äkillisessä tilanteessa on erittäin tärkeää saada tietyt tiedot nopeasti. Valitettavasti paperisen kuumekurvan tilalle ei ole saatu toimivaa sähköistä kuumekurvaa, Vanha-Kämppä miettii.

Tutkimukseen vastanneet sairaalalääkärit kritisoivat myös lääkelista-toimintoa. Vanha-Kämppä selvittää, että lääkelista jää elämään omaa elämäänsä, kun potilas lähtee sairaalasta. Seuraavalla käynnillä näyttää, että kyseinen lääkitys on edelleen käynnissä.

– Lääkitystiedot on itse muistettava korjata järjestelmässä useampaan paikkaan. Riskialtis tilanne, sillä lääkitystietojen oikeellisuus on sisätautilääkärin työn kannalta ensiarvoisen tärkeää, Vanha-Kämppä muistuttaa.

Hyvä järjestelmä opastaa

Koulutuksen puutteesta tutkimustulos ei kieli.

– Lisäkoulutuksesta ei liene koskaan haittaa, mutta pääsääntöisesti ohjelmistojen käytettävyyden pitäisi olla niin hyvä, että erityisiä koulutuksia ei tarvita, tutkimusprofessori Marko Elovainio THL:stä sanoo.

Samaa mieltä on käytettävyysasiantuntija Johanna Viitanen Aalto-yliopistosta. Hänen mukaansa terveydenhuollon ammattilaisten tietotekninen osaaminen on yleisesti hyvällä tasolla.

– Nykyisellään terveydenhuollon järjestelmät vaativat liian suuren määrän koulutusta ja niiden käytön oppiminen koetaan hankalaksi. Se osaltaan kertoo epäonnistumisista järjestelmien suunnittelussa.

Potilastietojärjestelmät lääkärin työvälineenä 2010 -tutkimus koostui mielipideväittämistä. Tutkijat arvioivat, että tämänkaltainen tutkimus saattoi ­aktivoida vastaajiksi kriittisimmin potilastietojärjestelmiin suhtautuvia lääkäreitä, mutta aineistoa voidaan kuitenkin pitää erittäin kattavana.

Lue koko juttu perjantaina 17.12. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Jaana Ahlblad
Kuva Panthermedia