Sairaanhoitajien lääkkeidenmääräämisoikeuden mahdollistanut lakimuutos ei ole juridisesti ongelmaton. Näin to­teaa oikeustieteen maisteri Jasmin Juvakoski lääkintä- ja bio-oikeuden pro gradu -tutkielmassaan.

Sairaanhoitajien lääkkeidenmääräämisoikeuden mahdollistanut lakimuutos ei ole juridisesti ongelmaton. Näin to­teaa oikeustieteen maisteri Jasmin Juvakoski lääkintä- ja bio-oikeuden pro gradu -tutkielmassaan.

− Viime vuonna voimaan tullut lakimuutos vaikuttaa useisiin niistä perusasetelmista, joihin koko terveydenhuoltomme on perinteisesti nojannut, Juvakoski sanoo. Hänen mukaansa uudistus loi Suomeen uuden ammattikunnan, jonka työnkuva sijoittuu jonnekin lääkärien ja hoitajien välimaastoon.

− Jatkossa erityispätevyyden saaneella sairaanhoitajalla on julkisella puolella ­oikeus toimia tietyissä tilanteissa kuin lääkäri. Yksityisellä puolella vastaavaa mahdollisuutta ei ole, joten sairaanhoitajat joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan, Jasmin Juvakoski huomauttaa.

Hänen mukaansa myös potilaiden ­tasa-arvoisuus saattaa vaarantua ja potilasturvallisuus heikentyä.

− Julkisen puolen potilas voikin päätyä vastoin toivettaan sairaanhoitajan vastaanotolle. Vaarana on, että lääkärinpalveluja saavat ne, jotka osaavat niitä ponnekkaimmin vaatia tai joilla on varaa ­hakeutua yksityispuolelle.

Vastuu hämärtyy

Uusi lakipykälä antaa erityispätevyyden saaneille hoitajille oikeuden määrätä päivystystilanteissa oireenmukaista hoitoa. Juvakosken mukaan tällöin tavallaan kierretään koko länsimaisen lääketieteen kulmakivi − diagnoosi.

− Hoitajan ei pidä eikä hänellä ole ­valtuutta tehdä taudinmääritystä. Tietysti myös lääkärit antavat oireenmukaista hoitoa esimerkiksi diagnoosin ollessa vielä kesken. Mutta tuolloinkin lääkärin velvollisuutena on päätyä diagnoosiin, Juvakoski pohtii.

Uudistus vaikuttaa myös vastuukysymyksiin. Lakimuutos painottaa, että erityispätevyyden saaneiden sairaanhoitajien on konsultoitava lääkäreitä aina tarvittaessa.

− Lääkärille saattaa vaativamman ­ammatillisen osaamisensa perusteella syntyä vastuu potilaasta tätä näkemättä, Juvakoski sanoo.

Hänen mukaansa vastuun kohdentuminen voi olla ongelmallista myös pitkäaikaissairaiden potilaiden hoidossa. Erityispätevyyden saaneilla hoitajilla on jatkossa valtuudet uusia ja muuttaa näiden potilaiden lääkitystä itsenäisesti lääkärin tekemän hoitosuunnitelman pohjalta.

− Entä jos potilaan tila on muuttunut, eikä hoitoa ole säädetty tarvittavasti? ­Kuka on vastuussa, Jasmin Juvakoski ­kysyy.

Haettu nopeaa ratkaisua

Juvakoski huomauttaa, että tiiviit lääkäri-hoitajatyöparit ovat totta kai jo ennen ­lakimuutosta jakaneet tehtäviä keskenään.

− Tällöin yhteistyö perustuu kuitenkin tuttuuteen ja luottamukseen. Nyt kun menettely saa valtuutuksensa laista, asetelma voi olla erilainen, Juvakoski sanoo.

Jatkossakin vastaava lääkäri päättää, antaako sairaanhoitajalle oikeuden lääkkeiden määräämiseen. Tämän jälkeen delegointi kuitenkin nojaa lainsäädäntöön. Juvakoski näkee lakimuutoksen taustalla sinänsä hienon tavoitteen: lääkärien työaikaa on haluttu säästää vaativimpiin tehtäviin.

− Mutta ikävä kyllä uudistuksessa on myös tarkoitushakuisuuden ja kiireen leima. On haettu nopeaa ratkaisua terveyskeskusten ruuhkiin ja lääkäripulaan, ja syvällinen lainopillinen pohdinta on jäänyt tekemättä.

Ensimmäiset lisäkoulutuksen suorittaneet hoitajat valmistuvat ensi vuonna.

− Uudistus voi osoittautua hyväksikin. Mutta pelkään, että hoitovirheen tapahduttua luvassa on entistä monimutkaisempia selvittelyjä.

Mari Vehmanen
kuva: PantherMedia