Hoitotakuun pisteet jätetään monin paikoin laskematta
Lääkärikunta pisteyttää potilaita hyvin vaihtelevasti hoitotakuun kiireettömän hoidon lähetteitä kirjoittaessaan ja hoitopäätöksiä tehdessään. Monilla paikkakunnilla pisteitä ei etenkään perusterveydenhuollossa liiemmin lasketa.
Sosiaali- ja terveysministeriön tavoite yhtenäisen hoidon perusteista ei toteudu: lähetekäytännöt ja hoidon tarpeen arvioimiset ovat pikemminkin epäyhtenäiset sekä koko maassa että alueellisesti.
Varsinkin terveyskeskusten lääkärikunta kokee hoitotakuun edellyttämän pisteyttämisen hankalana ja terveyskeskuksen arkityölle vieraana.
- Kun lähetteitä on katsonut, näyttää siltä että jotkut terveyskeskuslääkärit ovat alkaneet käyttää pisteytystä, suurin osa kuitenkaan ei, kertoo Keski-Suomen tilanteesta ja oman erikoisalansa osalta ylilääkäri Ilkka Kiviranta Keski-Suomen keskussairaalan ortopedian ja traumatologian yksiköstä.
- Myös täällä sairaalan sisällä on aika vaikea pisteyttää kaikkia potilaita, Kiviranta sanoo.
Kivirannan kuvaama tilanne pätee muuallakin, osoittaa Suomen Lääkäriliiton elokuussa tekemä kysely: pisteitä ei monilla paikkakunnilla jaeta, osa perusterveydenhuollon lääkäreistä ei ole edes tutustunut hoidon arvioinnin "raamattuun", ns. kriteerikirjaan.
"Asia ratkaistu liiankin helposti"
Kiviranta sanoo, että pisteyttäminen on ajatuksena hyvä ohjaamaan käytäntöjä.
- Pisteyttämistä ei varmaan ole saatu toteutumaan sen enempää perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa siinä määrin kuin optimistisimmat ajattelivat.
Kiviranta ei hänkään pidä pisteyttämistä yksiselitteisen hyvänä muutoksena, vaikka lähetteiden taso kokonaisuudessaan on jonkin verran parantunut hoitotakuun myötä.
Hänen mukaansa pisteiden laskeminen on monissa tapauksissa epämielekästä. Esimerkiksi ministeriön Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet -kirjasen ohjeet lonkan tekonivelleikkauksesta ovat selvät, mutta joihinkin potilastapauksiin sovellettuina liiankin yksinkertaistetut.
- Koko pisteytysasia on sellainen, että hyvin vaikea kokonaisuus on pyritty ratkaisemaan yhdellä helpolla tavalla. Silloin kun asia tehdään näin, niin kyllähän se ongelmia tuottaa.
- Ei perustavaa laatua olevia lääkärin työhön liittyviä asioita voi hallita muutamalla A-nelosella.
Kiviranta pitää ministeriön kriteerikirjaksi ristittyä opasta hahmotelmana, joka vaatii vielä paljon viilauksia, monien asioiden yksilöintiä ja myös terveydenhuollon henkilöstön kouluttamista.
Kiviranta peräänkuuluttaa myös enemmän keskustelua perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille, jotta käytännöt saisi järkevällä tavalla yhtenäistettyä.
"Miten tämän kaiken hallitsee?"
Jyväskylän terveyskeskuksen vastaava ylilääkäri Jarmo J. Koski kertoo, että pisteyttämisestä on keskusteltu muun muassa lääkäripalavereiden yhteydessä.
- Perusterveydenhuollon kollegakunta kokee hyvin mahdottomana pisteyttämisen laajuuden: "miten kukaan voi kuvitella, että hallitsemme tällaisen kokonaisuuden", kuuluu heidän viestinsä.
Kriteerikirja antaa yksityiskohtaiset ohjeet liki 200 sairauden hoidon tarpeen arviointiin.
- Terveyskeskuksissa joudutaan olemaan hyvin paljon epämääräisempiä. Siellä ei edes lähtökohtaisesti voida asettaa selkeitä diagnooseja, jotta voitaisiin ruveta katsomaan joistakin ohjeista, millaisia pisteitä pitäisi nyt ruveta kertymään, Koski pohtii.
- Itse näen pistekriteerit lähinnä perusterveydenhuollon tukena niissä tapauksissa, joissa sairaudesta on mahdollista kunnolla keskustella potilaan kanssa.
Keski-Suomessa on havaittu vastaavia epäselvyyksiä ja häiriöitä lähettävän ja vastaanottavan terveydenhuollon työnjaossa.
Jyväskylässä on esiintynyt jonkinasteista potilaspallottelua. Keski-Suomessa on niin ikään keskusteltu siitä, kuuluuko pääasiallinen vastuu pisteyttämisestä ja hoidon tarpeen arvioinnista perusterveydenhuollolle vai erikoissairaanhoidolle.
Ilkka Kivirannan mukaan yksikään potilas ei palaa perusterveydenhuoltoon siksi, että perusterveydenhuolto on jättänyt pisteet laskematta. Jos niin käy, syy on hoidollinen.
Pisteet avuksi rajatapauksissa
Apulaisylilääkäri Sakari Ritala Jyväskylän Kyllön terveysasemalta ei näe pisteyttämistä "erityisenä peikkona", vaan pikemmin yhtenä työkaluna, joka parhaimmillaan antaa suuntaviivoja.
- Olen laskenut pisteitä lähetettä tehdessäni, mutta en ole nähnyt asiaa kovin orjallisesti. Laskemista ei pidä tehdä byrokraattisesti ja perisuomalaisen tarkasti.
- Eikä pisteisiin yksin tuijoteta myöskään keskussairaalassa.
Ritalan mielestä ohjeet pisteytyksestä voivat olla avuksi etenkin kokemattomalle kollegalle ja rajatapauksissa. Jos pisteet laskee, voi tulos joissakin pohdituttaneissa tapauksissa lopulta kuulua: eihän tätä potilasta kuulukaan lähettää erikoissairaanhoitoon.
Kaikki haastatellut lääkärit painottivat samoja asioita: "kriteerikirjaa" ja pisteyttämisen käytäntöjä tulee vielä kehittää ja erikoissairaanhoidon sekä perusterveydenhuollon vuoropuhelua lisätä.
Kaikki painottivat myös samansuuntaisia toimia silloin, kun hoidon kriteerit eivät erikoissairaanhoidossa täyty: kun potilas palaa takaisin terveyskeskuslääkärin hoitoon, hänellä pitäisi olla tuomisinaan konkreettisia erikoissairaanhoidon antamia jatkohoidon ohjeita.
