Nopeavaikutteisten lääkkeiden liiallinen käyttö ja ennaltaehkäisevän lääkityksen puutteellisuus aiheuttavat astmaattisille urheilijoille terveysriskejä.

British Medical Journalissa pohditaan näin Lontoon kesäolympialaisten alla terveysriskejä, joita vääränlainen astmalääkitys aiheuttaa huippu-urheilijoille. Freelance-toimittaja Sophie Arien kirjoittamassa artikkelissa todetaan, että suuri osa astmaattisista urheilijoista lääkitsee astmaoireitaan hengitysteitä avaavilla nopeavaikutteisilla beta₂-agonisteilla. Ennaltaehkäisevä lääkitys voi kuitenkin olla puutteellista ja nopeavaikutteisen lääkityksen liiallinen käyttö voi johtaa astman vaikeutumiseen.

Urheilijan astma voi lisäksi olla väärin diagnosoitu. Arien haastatteleman asiantuntijan, Napolin yliopiston sisätautien professori Sergio Bonninin mukaan urheilijoilla esiintyy hyvin usein rasitusastmaa, jota saatetaan kuitenkin hoitaa tavalliseen astmaan tarkoitetuilla lääkkeillä.

Rasituksen aiheuttamasta keuhkoputkien supistelusta (EIB) kärsivät urheilijat voivat saada jonkinasteista lisähyötyä beta₂-agonistilääkityksestä terveisiin urheilijoihin verrattuna.

– Jokaiselle urheilijalle tulisi saada lääkitys, joka estää taudin aiheuttamat haitat suorituskykyyn, mutta ei paranna suoritusta paremmaksi kuin mitä se olisi ollut, jos urheilijalla ei olisi rasitusastmaa, kommentoi Suomen Antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä.

– Diagnosoinnin ja taudin asteen määrityksen vaikeuden vuoksi tällä hetkellä on urheilijoita, jotka ovat ylilääkittyjä ja urheilijoita, jotka ovat alilääkittyjä.

Seppälän mukaan diagnosointia vaikeuttaa se, ettei astman vaikeusasteen määrittelevää objektiivista testiä ole käytössä. WADA:n (World Anti-Doping Agency) astmaattisille urheilijoille suosittelemat spirometria ja altistuskokeet eivät nekään tuota kiistatonta lopputulosta.

Vuonna 2009 kaikki sisäänhengitettävät beta₂-agonistit määriteltiin urheilukilpailuissa kielletyiksi aineiksi. Sittemmin tutkimuksissa on todettu, etteivät kyseiset lääkkeet paranna urheilijan aerobista tai anaerobista suorituskykyä. Tällä hetkellä keuhkoinhalaatioina käytettävät formoteroli, salbutamoli ja salmeteroli ovat sallittuja astmaa sairastaville urheilijoille.

– Nykyinen käytäntö on paras kompromissi, kun pyritään varmistamaan sekä astmaattisten urheilijoiden että heidän terveiden kilpakumppaniensa mahdollisuus osallistua reiluun urheiluun, Seppälä sanoo.

– Beta₂-agonisteista päästään eroon vasta, kun kehitetään yhtä tehokkaita rasitusastmaa ehkäiseviä astmalääkkeitä ilman potentiaalista suorituskyvyn parantumista.

Tiina Lautala

Kuva: Pixmac