Kuntoutujien pitäisi saada enemmän tietoa kuntoutusmahdollisuuksista. Tiedon pitäisi kulkea paremmin myös eri organisaatioiden välillä, määrittelee Kelan asiantuntijalääkäri Tiina Suomela-Markkanen.

Kuntoutujien pitäisi saada enemmän tietoa kuntoutusmahdollisuuksista. Tiedon pitäisi kulkea paremmin myös eri organisaatioiden välillä, määrittelee Kelan asiantuntijalääkäri Tiina Suomela-Markkanen.

Kela julkisti tällä viikolla suositukset hyvistä kuntoutuskäytännöistä vaikeavammaisten hoidossa. Suositukset koskevat erityisesti aivoverenkiertohäiriötä, MS-tautia ja CP-oireyhtymää sairastavien potilaiden kuntoutusta.

Vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta saa 21 000 potilasta vuosittain. Suomela Markkanen arvioi, että kuntoutuksen kehittäminen on todella tarpeen. Hyvien käytäntöjen tiellä on tiedonkulun ongelmia ja byrokraattisia kiemuroita.

– Tällä hetkellä vaikeavammaisen lääkinnällistä kuntoutusta voivat saada vain ne, jotka ovat oikeutettuja vähintään korotettuun vammaisetuuteen. Kytkös jättää kuntoutuksen ulkopuolelle potilaita, joita kuntoutus selvästi hyödyttäisi.

Toinen tarpeellinen uudistus olisi Kelan tukeman kuntoutuksen jatkaminen 68-vuotiaaksi asti. Tällä hetkellä Kelan kuntoutus vaikeavammaisille päättyy 65-vuotiaana.

– Kuntoutuksen sisältö muuttuu, kun se siirtyy terveydenhuollon vastuulle. Monet toivovat, että voisivat saada Kelan järjestämää kuntoutusta pitempään.

Aiemmassa, muutama vuosi sitten tehdyssä selvityksessä todettiin, etteivät kuntoutujat tiedä riittävästi millaiseen kuntoutukseen he olisivat oikeutettuja. Tieto ei myöskään kulje tarpeeksi hyvin Kelan ja terveydenhuollon välillä.

Yksilöllisempään kuntoutukseen

Suomela-Markkanen vetää vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen kehittämishanketta. Hän kertoo, että pitäisi kehittää aiempaa yksilöllisempiä kuntoutussuunnitelmia, joiden vaikuttavuutta seurattaisiin tarkemmin. Tällä hetkellä kuntoutus keskittyy fyysiseen toimintakykyyn, ehkä liiaksikin.

Kuntoutujan omaa näkökulmaa pitäisi vahvistaa.

– Kuntoutuksen pitäisi parantaa arjen sujumista. Kuntoutuja sitoutuu kuntoutukseen parhaiten silloin, kun se vastaa hänen tarpeisiinsa, Suomela-Markkanen arvioi.

Kuntoutuksen kehittämiseksi myös tutkimusta tarvittaisiin lisää. Suomela-Markkanen kertoo, että varsinkaan MS-tautia ja CP-oireyhtymää sairastavien kuntoutuksesta ei tiedetä riittävästi.

Hertta Vierula
Kuva: Pixmac