Kuluttaja päättää mitä hän haluaa, ja nyt hän haluaa ikääntyä tyylikkäästi. Esteettinen kirurgia ei ole enää ääri-ilmiö Suomessakaan. Uusi iättömien heimo vaikuttaa koko yhteiskuntaan, muistuttavat tutkijat.

Plastiikkakirurgian klinikoilta haetaan apua yhä arkisempiin vaivoihin. Raskaiden, pitkää toipumisaikaa vaativien leikkausten määrä on pysynyt viime vuosina liki vakiona. Sen sijaan kevyempien toimenpiteiden, kuten botuliini- ja hyaluronihappopistosten sekä laserkäsittelyjen määrä on selvässä kasvussa.

LT, plastiikkakirurgian erikoislääkäri

Timo Pakkasen

mukaan asiakkaat toivovat "tyylikästä ikääntymistä" ja sitä, että heidän elinvoimansa säilyisi mahdollisimman pitkään.

- Ei ole meidän tehtävämme määrittää, mitä tämä kategorisesti tarkoittaa. Ikääntymistä ei voi eikä pidä estää, mutta asiakkaat haluavat jarruttaa iän tuomia muutoksia, Pakkanen sanoo.

Myös liikalihavuusilmiö näkyy plastiikkakirurgian klinikoilla. Kun potilas lihavuusleikkauksen jälkeen ajan myötä laihtuu, hän toivoo pääsevänsä eroon ylimääräisestä ihosta.

- Vartalonkorjausleikkaukset ovat selvästi lisääntyneet. Lihavuusleikkauksia tekevät sairaalat eivät ole valmiita tähän ongelmaan, Pakkanen huomauttaa.

Vatsanpeitteiden kiristysleikkaus kuuluu julkiseen terveydenhuoltoon, jos toimenpide tehdään terveydellisen haitan takia. Pelkkää kosmeettista apua haluavan on kustannettava leikkaus itse.

Lähtöruudussa asiakkaan ongelma

Kuka määrää kauneusleikkausten rajat, asiakas vai kirurgi? Sekä Chirurgi Plastici Fenniaeen että viime keväänä perustettuun Suomen esteettisen kirurgian yhdistykseen kuuluva Pakkanen kertoo, että indikaatioista on keskusteltu yhdistysten sisällä aktiivisesti. Leikkaustarve on asiakkaan asia.

- Lääkäri miettii, onko asiakasta haittaavaan vaivaan ratkaisua. Leikkaus on periaatteessa indisoitu, jos toimenpide on turvallinen ja sillä on mahdollista saavuttaa hyvä tulos. Joskus hyvää tulosta ei voida taata, ja asiaa on punnittava yhdessä asiakkaan kanssa.

Plastiikkakirurgin ei tule ehdottaa asiakkaalle toimenpiteitä, vaan etsiä ratkaisua asiakkaan ongelmaan. Se, mikä toista asiakasta häiritsee, ei vaivaa toista lainkaan.

Ihmisvartalossa ei ole lähtökohtaisesti alueita, joita kirurgian keinoin ei voitaisi muokata.

- Intiimialueen ongelmiin haetaan paljon apua. Lääkärin on kuitenkin oltava hyvin kriittinen esimerkiksi peniksenpidennystoiveissa, joiden taustalla on usein enemmänkin psyykkisiä asioita, Pakkanen sanoo.

Ruumiinkuvahäiriöiselle mikään määrä leikkauksia ei tuo apua. Pakkasen mukaan tapaukset oppii tuntemaan melko nopeasti.

Eettistä estetiikkaa?

Pakkasen mukaan iso osa plastiikkakirurgiasta on sielunhoitoa, ei veitsenkäyttöä. Asiakasta pitää pystyä hoitamaan pitkällä ajanjaksolla. Mahdolliset toimenpiteet suunnitellaan esimerkiksi seuraavaksi kesäksi tai viiden vuoden päähän.

- Ei ole tarvetta saada edessä istuvasta ihmisestä potilasta ja päästä leikkaamaan mahdollisimman nopeasti, hän sanoo.

Toisen polven plastiikkakirurgi Timo Pakkanen suhtautuu pragmaattisesti ajatukseen siitä, että kauneusleikkauksiin käytetyt resurssit pitäisi käyttää vakavampien tilanteiden hoitoon.

- Alana emme syö muiden alojen resursseja emmekä saa yhteiskunnan tukea. Ajatus siitä, että meidän olisi mieluummin tehtävä jotain muuta kirurgista työtä osoittaa, ettei työtämme vieläkään oikein tunneta tai arvosteta. Eettisyys on yhtä lähellä meitä kuin muidenkin alojen lääkäreitä.

Entä tuottaako ala itse lisää kysyntää?

- Yritysten nettisivuilla tieto hoidosta toimii luonnollisesti myös markkinointina. Ihmiset eivät kuitenkaan tee kauneuskirurgisia heräteostoksia, Pakkanen arvioi.

Hänen mukaansa oikean tiedon jakaminen on tärkeää, sillä ihmiset eivät välttämättä suhtaudu varoen esimerkiksi pysyviin täyteaineisiin tai kotikutsuilla tehtäviin injektioihin.

Kompleksinen kauneuskäsitys

Kauneusleikkaus ei ole pelkästään yksilön asia, vaan se vaikuttaa myös yhteiskunnallisella tasolla, sanoo lihavuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä väitellyt YTT

Hannele Harjunen

.

Kauneusnormi on monimutkainen kudelma ajassa olevia arvoihanteita ja estetiikan käsityksiä. Kauneusnormi on neuvottelukysymys, mutta neuvottelijat, kuten muotiteollisuus, media ja terveydenhuolto, eivät istu saman pöydän ääressä.

- Kauneutta määritellään myös terveydenhuollon kautta. Esimerkiksi kouluterveydenhuollossa halutaan tuottaa tietynlaisia vartalomalleja.

Harjusen haastattelemat ihmiset halusivat laihtumisen kautta olla "tavallisia ihmisiä".

- Laihduttamisen kanssa tuskaillessa saattaa kulua vuosikymmeniä, joten nämä ihmiset elävät elämäänsä jatkuvassa välitilassa.

Hoikkaan ihmiseen liitetään määreet "tehokas" ja "älykäs", ja ajatus vahvistuu mediatoiston kautta. Harjusen mukaan keskusteluun pitäisikin nostaa diversiteettiajattelua, että monenkokoiset vartalot ovat ok.

- Terveyttä pitäisi ajatella enemmän terveyskeskeisesti kuin painokeskeisesti. Kaikki lihavat eivät ole erityisen huonokuntoisia eivätkä kaikki laihat erityisen hyväkuntoisia.

"Rajat venyvät huomaamatta"

Kolmessa suomalaistutkimuksessa on selvinnyt, että korkeakoulutetut lihavat naiset ovat useammin työttöminä ja saavat työssään huonompaa palkkaa kuin laihat kanssasisarensa.

- Miehet ovat sukupuolensa takia hieman paremmin turvassa ulkonäköön kohdistuvalta arvioinnilta ja pilkalta, Harjunen arvioi.

Naistutkimuksen yliopistonlehtorina toimiva Harjunen on huolissaan ajatuksesta julkaista muotilehteä pikkutytöille. Onko välttämätöntä alkaa systemaattisesti muokata ruumiillista itsetuntoa jo lapsena?

Harjunen pitää ikävänä myös suuntaa, että kauneusnormi muuttuu yhä saavuttamattomammaksi ja aina vain rajummat toimenpiteet normalisoituvat.

- Mihin asti yksilön pitää olla vastuussa ulkonäöstään ja tehdä sen eteen uhrauksia?

Lihavuusleikkauksien myötä lisääntyvät myös vartalonkorjausleikkaukset, uskoo Harjunen. Roikkuva ruumishan ei ole kauneusihanne.

Kauneutta määritellään myös terveydenhuollon

kautta.

Kauneuskirurgian Suomi

Asiakkaat keskimäärin yli 40-vuotiaita, kaikista ammattiryhmistä. Botuliiniruiskeita ottavat myös alle 30-vuotiaat.

Miehiä 10 % asiakkaista. Heille tehdään useimmiten nenäleikkaus, hiustensiirto tai rasvaimu.

Suomessa on lähes 100 plastiikkakirurgia, heistä 25 tekee pääsääntöisesti esteettistä kirurgiaa.

Lähde: Timo Pakkanen

Rypyttömyys on uusi normi?

Länsimaisessa kulttuurissa vanhenemisesta on tullut lääketieteellistä interventiota vaativa sairaus. Anti ageing -ajattelu näkyy läpi elämän, ja kauneuskirurgia on taistelun ytimessä.

- Kauneuskirurgiassa tavoitellaan tietynlaista iättömyyttä tai ikuista keski-ikää, kulttuuriantropologian ma. professori Taina Kinnunen toteaa tutkimuksensa pohjalta.

Kauneusleikkauksessa käyneen kuusikymppisen rinnalla ikäiseltään näyttävä viisikymppinen näyttää vanhalta, ja siksi kauneusleikkaukset vanhentavat kollektiivisesti. Mitä useampi nuorennuttaa itseään kirurgisesti, sitä useampi näyttää vanhalta. Ryhmäpaine ajaa ihmisiä veitsen alle.

- Kauneusleikkauksista on tulossa uusi normi. Nuoruuden kirurgiseen ylläpito-ohjelmaan astuneet ihmiset muodostavat ulkonäöllisesti oman iättömien heimonsa, Kinnunen sanoo.

Kinnunen haastatteli tutkimuksessaan 72 henkilöä, joille oli tehty nuoruuskirurginen toimenpide, sekä 12 kirurgia.

Operaatioissa käyneet tavoittelivat "normaalia" ulkonäköä, eivät "ylimääräistä kauneutta".

- Vanhenevat naiset kokivat itsensä kelpaamattomiksi. Kasvojenkohotuksella he lunastivat oikeuden jatkaa itseään tyydyttävää elämää. "Vanha ryppyinen mummo on kaunis, kunhan se en ole minä itse", tutkija kertoo haastateltavien mietteistä.

Kauneuskirurgia muokkaa globaalia kauneusihannetta. Esimerkiksi silmäluomien kuuluu nyt olla sellaiset, että niissä ei roiku "ylimääräistä" nahkaa tai rasvakudosta. Yläluomileikkauksia tehdään "väsynyttä ilmettä" piristämään esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä toimiville ja liikemiehille.

Suomi näyttää mallia liikemiesten ja -naisten nuorekkuuden säilyttämisessä Euroopan, mahdollisesti koko maailman laajuisesti. Lentoyhtiö Finnairin kanta-asiakkaat ovat reilun vuoden verran voineet vaihtaa lentopisteensä kauneusleikkauksiin kotimaisella plastiikkakirurgisella klinikalla.

Lähde: Taina Kinnunen:

Lihaan leikattu kauneus.

Gaudeamus 2008.