Luovutettujen sukusolujen käyttö lisääntyy, mutta lääkärit eivät usko, että tämä Suomessa johtaisi hyvin iäkkäiden naisten raskauksiin. Luovutettujen sukusolujen avulla lapsen saaneet tarvitsevat kuitenkin yhä enemmän tukea ja neuvontaa.

- Laki ei aseta varsinaisia ikärajoja. Se toteaa ympäripyöreästi, ettei hoitoja saa antaa iän tai muun syyn vaarantaessa äidin tai lapsen terveyden, sanoo professori

Mika Gissler

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

- Lopullinen harkinta jää siis yksittäisille lääkäreille, ja hyvä niin. Meillä ammattietiikka ja kollegiaalinen näkemys kyllä pitävät huolen siitä, että raja kulkee suunnilleen luonnollisessa menopaussissa.

Apulaisylilääkäri

Viveca Söderström-Anttila

Väestöliitosta on samoilla linjoilla.

- Itse olen pitänyt viittäkymmentä ehdottomana ylärajana. Muutaman 45 vuotta täyttäneen naisen kanssa hoitoon on kyllä lähdetty, mutta vasta huolellisen lääketieteellisen ja psykologisen arvioinnin jälkeen.

Katteettomia odotuksia?

Luovutetuilla munasoluilla hedelmöittyneiden naisten määrä joka tapauksessa kasvaa. Gisslerin mukaan tämä ei ole mikään ihme.

- Lääketiede tarjoaa nyt keinon, jonka ansiosta yhä useampi voi vielä nelikymppisenä toteuttaa toiveensa lapsesta. Syyt ovat monenlaisia: osa on vasta herännyt hankkimaan esikoista, jotkut haluavat iltatähden ja toiset vielä yhden lapsen uuden puolison kanssa.

Sekä Gisslerin että Söderström-Anttilan mukaan eräs tulevaisuuden uhka saattaa olla naisten hakeutuminen hoitoihin maihin, joissa ikärajat ovat väljemmät.

- Ulkomailla siirretään herkästi kohtuun useita alkioita kerrallaan. Ei ole kenenkään etu että takaisin kotiin tullaan pahimmillaan kolmosia odottaen, Söderström-Anttila toteaa.

Gissler pitää silti kaikkein suurimpana vaarana sitä, että pareille syntyy kohuotsikoiden pohjalta katteettomia luuloja.

- Pettymyksiä tulee, jos lasketaan sen varaan, että lapsien hankkimisen voi huoletta jättää neljänkympin tuolle puolen. Onnistumisprosentit ovat kuitenkin pieniä: 40 vuotta täyttäneiden hedelmöityshoidoista vain 5 % johtaa elävän lapsen syntymään.

Kolmas osapuoli

Asiantuntijat myös muistuttavat perheiden tuen tarpeesta. Luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saanut raskaus herättää monia kysymyksiä.

- Nämä parit kaipaavat aivan omanlaistaan neuvontaa. Suurin ero muihin lapsettomuushoitoihin verrattuna on tietysti se, että mukana on kolmas osapuoli eli luovuttaja, sanoo psykoterapeutti, gynekologi

Maija Tulppala

.

Hänen mukaansa raskauden alettua yhteys lapsettomuusklinikkaan usein katkeaa, eikä asiasta välttämättä puhuta edes neuvolassa. Lapsen synnyttyä voikin olla yllätys, kun kipeät tunnot nousevat pintaan.

- On käsiteltävä suru siitä, ettei toisen puolison perimä jatkukaan. Lisäksi täytyy yhdessä päättää, mitä ja milloin lapselle puhutaan.

Laki ei velvoita vanhempia. Jos he kertovat asiasta, lapsella on oikeus täysi-ikäisenä selvittää luovuttajan henkilöllisyys.

- Valtaosa päätyy pitkään pohdittuaan kertomaan lahjasoluista. Olisi hyvä tehdä tämä mahdollisimman varhain. Jo alle viisivuotiaathan ovat uteliaita kuulemaan, mistä vauvat tulevat.

Maija Tulppalan mukaan olisi toivottavaa, että klinikat säilyttäisivät kontaktin perheisiin vielä raskausaikana ja lapsen synnyttyä.

- Myös perheiden keskinäinen vertaistuki on havaittu erittäin toimivaksi. Viime vuonna perustettu Helminauhaverkosto vastaa tähän tarpeeseen.

Lue myös artikkelit sivuilta 3123-8 ja 3129-34.