Turvapaikanhakijan oikeuslääketieteellisestä ikätutkimuksesta säädetään ulkomaalaislaissa ensi keväästä lähtien. Hallitus antoi asiasta esityksen eduskunnalle marraskuun puolivälissä.

Aiemmin säännöksiä ei ole ollut. Ikätutkimuksia tekevät oikeushammaslääkärit ovatkin joutuneet työskentelemään jokseenkin harmaalla alueella, sillä perustuslaissa on turvattu henkilökohtainen koskemattomuus, johon ei saa puuttua ilman laissa säädettyä perustetta.

Oikeuslääketieteellinen ikätutkimus tehdään vain kun on syytä olettaa että alaikäiseksi itsensä ilmoittava oleskeluluvan hakija onkin täysi-ikäinen. Hampaiden ja luuston röntgenkuvaukseen perustuva tutkimus ei ole ensisijainen menetelmä, vaan ikä pyritään ensin selvittämään asiakirjoista, haastattelulla tai muuten arvioimalla. Oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen tarvitaan aina tutkittavan suostumus.

Suomeen pyrkivien alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi merkittävästi viime vuoden lopulla. Tänä vuonna ilman huoltajaa Suomeen saapuneista alaikäisistä turvapaikanhakijoista 90 % ilmoitti olevansa 15-17-vuotiaita.

Lisäys ulkomaalaislakiin tuleekin oikeushammaslääkärien mielestä kreivin aikaan. Tutkimuksiin liittyy eettisiä kysymyksiä joille on hyvä saada lain kirjaimen tuki.

- Saimme Säteilyturvakeskukselta vuonna 1997 luvan käyttää ionisoivaa säteilyä ei-lääketieteellisissä tutkimuksissa. Siitä asti tutkimusta on sinnikkäästi yritetty saada lakiin, sillä oikeusvaltiossa näiden asioiden on syytä olla tarkasti säänneltyjä, sanoo oikeushammaslääkäri, professori

Helena Ranta

Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselta.

Oikean vastauksen ongelma

Ranta ei pidä laajalti viljellystä termistä oikeuslääketieteellinen iänmääritys, sillä tutkimus ei kerro tutkittavan ikää. Oikeushammaslääkäri puhuu mieluummin iän arvioinnista.

- Osaamme kertoa, onko mahdollista että tutkittava on alaikäinen. Jos henkilö on ilmoittanut iäkseen vaikkapa 16 vuotta ja tutkimus antaa saman suuntaisen tuloksen, tulkitsemme tulosta tutkittavan edun mukaisesti. Sen tarkempaa kantaa emme ota.

Ranta harmittelee 18 vuoden täysi-ikäisyyden rajapyykkiä, sillä hampaista ja luustosta puhuttaessa se on hankalin mahdollinen ikä. 18-vuotiaana luusto ja hampaisto ovat siinä kehitysvaiheessa, että biologinen variaatio voi olla puolitoista vuotta suuntaan tai toiseen. Siinä missä tieteen vastaukset hiipuvat, jatkaa ammattilaisen ja ihmisen etiikka.

- Oikeuslääketieteellinen ikätutkimus ei ole eksaktia, ehdottomia totuuksia ei ole. Asiantuntija-asemaa pitää osata käyttää oikein. Ikätutkimukset ovat ihmisoikeuskysymys, niissä määritellään esimerkiksi lapsen oikeus kasvaa oikeassa ihmis- ja ikäryhmässä, Ranta sanoo.

Suomelle hyvä arvosana

Lääkärin vastuu tutkimuksissa ei ole juridinen, vaan se perustuu ammattikunnan normeihin. Lainsäätäjä ei esimerkiksi voi määrätä kahden oikeushammaslääkärin yksimielisyyttä, joka tarvitaan tuloksen pätevöimiseksi.

- Mitä epävarmempi lausunto tutkimuksista tulee, sitä enemmän tulkintaa painotetaan asiakkaan edun mukaisesti. Jos esimerkiksi tulokset osoittavat hakijan 16-18-vuotiaaksi, lainsäätäjä tulkitsee hakijan alaikäiseksi, kertoo lainsäädäntöneuvos

Tiina Sinkkanen

sisäministeriöstä.

Tilastollisesti suomalainen ikätutkimus näyttää tuottavan hyviä lopputuloksia. 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2008 oikeuslääketieteellisiä ikätutkimuksia tehtiin sisäministeriön mukaan joitakin kymmeniä. Pelkästään vuosina 2008-2009 niitä tehtiin jo lähes 150. Vain kaksi tutkittua on riitauttanut asian.

Eletty elämä näkyy hampaista

Oikeuslääketieteellisen ikätutkimuksen aluksi oikeushammaslääkärin erityispätevyyden suorittanut hammaslääkäri haastattelee hakijan ja selvittää mm. aikaisempia sairauksia ja elinolosuhteita, joilla voi olla vaikutusta tutkittavan kehitykseen.

Haastattelun perusteella valitaan hakijan iän selvittämisen kannalta sopivin tutkimusmenetelmä. Yleisimmin käytetään röntgenkuvauksen avulla tehtäviä hampaisto- ja ranneikätutkimuksia.

Hampaistoikätutkimuksessa ikä pyritään selvittämään hampaiston kehityksen ja viisaudenhampaiden juurien kehitysasteen perusteella.

Hampaiden kehitystä pidetään sopivimpana menetelmänä henkilön iän määrittämiseksi, koska hampaita suojaa niin sanottu geneettinen palomuuri. Hampaat eivät reagoi ympäristötekijöihin, kuten ravinnon puutteeseen tai sairauksiin, yhtä herkästi kuin luusto.

Tutkimuksen pohjalta kaksi oikeushammaslääkäriä tekee ensin toisistaan riippumatta arvion hakijan iästä. Tämän jälkeen he tekevät yhteisen arvion.

Tutkijoiden tulee olla yksimielisiä tai päästä yksimielisyyteen ikää koskevasta arviostaan. Tämän jälkeen he laativat lausunnon. Toinen perustaa arvionsa haastatteluun, toinen pelkästään tutkimustuloksiin, kuten röntgenkuviin.

Oikeuslääketieteellisen ikätutkimuksen laadun varmistamiseksi kolmas kokenut hammaslääkäri tekee säännöllisesti pistokokeita tarkistamalla tutkimustulokset, kuten röntgenkuvat ja niistä annetut lausunnot.

Lähde: Sisäministeriö