Peliriippuvuuden hoito on vielä uutta: sitä on tarjolla niukasti ja tutkimuskin on vähäistä. Helsingin peliklinikalla hoidosta karttuneet kokemukset ovat tarkentaneet ja syventäneet ymmärrystä peliongelman luonteesta.

- Peliriippuvuutta on tarkasteltu sekä hillitsemishäiriönä että toiminnallisena riippuvuutena, ja sitä on hoidettu pääasiassa kognitiivisin menetelmin, sanoo psykologi Antti Kauppi.

Pelaajan kanssa on muun muassa käyty läpi virheuskomuksia, jotka saavat hänet uskomaan sattuman hallitsemiseen. Viiden kruunan jälkeen kolikosta ei väistämättä tule klaavaa, eikä runsas harjoittelu tee mestaria rulettipöydässä. Hoidoissa korostuvat myös poisoppiminen ja vaihtoehtoisten toimintamallien harjoittelu.

- Olen kuitenkin havainnut, että peliriippuvuutta ylläpitäviä psykologisia menetelmiä ei voi selittää pelkästään pelaajan kognitioiden ja pelin suhdetta tarkastelemalla. Pelien ominaisuudet, saatavuus ja pelaajan uskomukset ovat tärkeä elementti kaikissa peliongelmissa. Suurimmalta osalta Peliklinikan asiakkaista käyttäytymisen takaa löytyy usein myös tunne-elämän sääntelyn vaikeuksia, epävakaan persoonallisuuden piirteitä, masennusta, ahdistusta ja ihmissuhdeongelmia, kuvailee Kauppi.

- Jos pelaaminen loppuu, jäljelle jää usein tyhjä mielenmaisema. Ihminen on kanavoinut tarpeitaan ja säädellyt tunteitaan rankalla pelaamisella. Häpeä, syyllisyys tai aggressio ovat tyypillisiä tunnekokemuksia, joiden kohtaamista pelaaja välttelee paeten pelien maailmaan.

Uudemmat teoriat pelaamisesta

Antti Kauppi sanoo, että peliriippuvaisen voi olla vaikea suhteuttaa omaa käyttäytymistään elämänhistoriaansa, tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Hänen voi olla ylipäänsä vaikea sanoittaa omia tunteitaan.

Antti Kauppi puhuukin mentalisaatioteoriasta ja kiintymyssuhteen ongelmista, joiden avulla peliriippuvuutta voi yrittää ymmärtää kokonaisvaltaisemmin. Teoriat myös laajentavat kuvaa peliriippuvuudesta ja auttavat ymmärtämään, miksi virheuskomuksista poisoppiminen ei aina riitä lopettamaan pelaamista.

- Pelaaja tarvitsee apua pakottavien yllykkeiden ja tunteiden tunnistamisessa ja sanoittamisessa. Kun aiemmin tavoittamaton "olo" tai "tarve" nousee terapiasuhteessa esille, voi hoito kohdistua spesifimmin varsinaiseen syyhyn eikä pelkästään oireeseen.

Kauppi korostaa, että tunteiden lisäksi pelaamisella haetaan keinoja oman vireystilan sääntelyyn. Esimerkiksi peliautomaattien ääressä voi tyhjentää transsinomaisesti mielensä ahdistavasta, kiihtyneestä olotilasta tai elävöittää tylsistynyttä, alavireistä mielialaa.

Kysyminen kannattaa

Peliklinikalla tehdään myös lääkehoitotutkimusta opiaattisalpaaja naltreksonin vaikutuksesta peliongelman hoidossa.

Antti Kauppi painottaa, että eri hoitomuodot täydentävät toisiaan, kun kehitetään diagnostiikkaa ja tunnistetaan ilmaisun takaa mekanismeja, jotka pelaamista ylläpitävät.

- Peliongelman moninaisuuden tavoittamiseksi on tarkasteltava sekä tietorakenteita, tunteiden säätelyä että neurobiologiaa.

Peliklinikalta helmikuussa Terveystaloon siirtyvä psykologi Antti Kauppi toivoo, että peliriippuvuudesta voitaisiin avoimesti kysyä myös lääkärin vastaanotolla niin perusterveydenhuollossa kuin työterveyshuollossakin.

- Peliriippuvuuteen liittyy paljon häpeää ja salailua, mikä kuormittaa ihmistä. Ongelma ei näy päällepäin, mutta rahapula, masennus tai työkyvyn heikkeneminen voivat kätkeä alleen peliongelman.

Lue myös artikkeli, s. 413-6.