Jarmo Karpakka luotsaa HAUS:n uutta yksikköä Lääkäreistä tulee hyviä johtajia siinä kuin muistakin
- Pikkuisen on politiikan makua siinä, minkä mittaluokan ongelma lääkärijohtajuudesta on tehty julkisuudessa, arvelee dosentti, LT Jarmo Karpakka.
- En tarkoita, etteikö korjattavaa olisi varsinkin asenteissa, mutta asiasta on tehty ongelma osittain tarkoituksellisestikin: haluttu osoittaa kaapin paikka. Johtamisessa on niin lääkärillä kuin vaikka juristilla ratkaisevaa tahto, motivaatio, koulutus ja persoona. Hakoteillä ollaan, jos luodaan stereotypia, että tietystä ammattikunnasta tulee tai ei tule hyviä johtajia.
Vielä äskettäin Kainuun sairaanhoitopiiriä luotsannut Jarmo Karpakka on viimeksi kuluneet kaksi kuukautta työskennellyt HAUS:n uuden terveydenhuollon kehittämisyksikön johtajana. Yksikkö tuottaa koulutus- ja kehittämispalveluja julkiselle hallinnolle.
HAUS Kehittämiskeskus Oy tunnetaan valtion puolella ja suurten kaupunkien yleisjohdossa, terveydenhuollossa sen sijaan huonosti. Tähän asti HAUS on ollut kokonaan valtiovarainministeriön omistuksessa, mutta omistusjärjestelyt ovat parhaillaan muuttumassa. Konsulttiyritys Helsinki Consulting Group on juuri ostanut 40 prosenttia HAUS:n osakekannasta. HCG-konsernin tärkeimmät omistajat ovat Helsingin yliopisto ja Sitra yhteisen holding-yhtiön kautta.
Terveydenhuollon yksikössä työskentelee kaikkiaan kolme henkilöä, mikä ei suinkaan merkitse, että mentäisiin vain kolmilla hartioilla eteenpäin. Yksikön käytössä on myös talon muu osaaminen.
Terveydenhuollon yksikkö myy konsulttipalveluja, jotka liittyvät nykytilan analysointiin ja rakennemuutoksiin, hoitoketjujen kehittämiseen - Karpakka puhuu toimintojen virtaviivaistamisesta - ja räätälöityyn koulutukseen.
Kohderyhmänä ovat isot kunnat, sairaanhoitopiirit ja seutukunnat. Yksikön keppihevosena onkin mm. terveydenhuollon järjestäminen seudullisina kokonaisuuksina.
HEILURI PALAA TAKAISINPÄIN
Karpakan mielestä on ilmeistä, että vuoden 1993 valtionosuusjärjestelmä ja kuntakohtainen hallinnointi oli heilurin äärilaita, josta nyt palataan takaisinpäin. Pienten yksiköiden osalta hän uskoo sen tarkoittavan seutukunnallisia kokonaisuuksia. Pienet yksiköt ovat jo näyttäneet haavoittuvuutensa lääkärityövoiman ja talouden heikon ennustettavuuden suhteen, pian muunkin henkilökunnan suhteen.
- Jos ajatellaan pessimistisesti, niin tilanne todennäköisesti vain pahenee jatkossa. Kärjistäen mikä tahansa systeemi on silloin parempi kuin nykyinen, Karpakka sanoo.
Toisaalta pienten kuntien lääkäripulaan vaikuttavat tekijät tiedetään: työsidonnaisuus, runsas päivystys, vähäiset koulutusmahdollisuudet ja vanhemman kollegan tuen puuttuminen. Isommat seutukunnalliset yksiköt saattaisivat tuoda niihin ratkaisun. Karpakan mukaan mahdollisuus tukeen tai tämän mahdollisuuden puuttuminen näyttää olevan ratkaiseva tekijä nuoren lääkärin miettiessä, lähteäkö töihin perusterveydenhuoltoon.
Hänen mielestään yhteistyöllä on mahdollisuus myös parantaa koulutusmahdollisuuksia: seutukunnallinen perusterveydenhuolto voi yhdessä alueen erikoissairaanhoidon yksikön kanssa räätälöidä koulutusmalleja erikoistumiseen ja varmistaa erikoisalansa koko koulutusputken.
- Kainuussa on meneillään projekti, jossa muutaman pienen kunnan perusterveydenhuolto organisoidaan Kainuun keskussairaalasta jossain vaiheessa ensi vuonna. Järjestelyyn liittyy myös yleislääketieteen koulutusmalleja: jos joku haluaa työskennellä viikossa kolme päivää perusterveydenhuollossa ja kaksi päivää sairaalassa, niin sellainen malli rakennetaan. Erikoistumisessa on minimikoulutusajat, mutta kun tehdään kompakti kokonaisuus, jonka määrä ja laatu varmistetaan, niin malli voidaan rakentaa.
LIIKELAITOKSESTA ON TULLUT MANTRA
HAUS:n juuret ovat valtionhallinnossa, mutta viime vuosikymmenellä keskus laajensi toimintaansa myös kuntasektorille. HAUS on sekä liikelaitostettu että sen jälkeen vielä yhtiöitetty, ja keskuksessa on runsaasti liikelaitostamiseen liittyvää osaamista, jota myydään ulkopuolisille.
Karpakka kehottaa silti harkintaan:
- Terveydenhuollossa on nyt mantrana liikelaitostaminen. Ei ole yhtään itseään kunnioittavaa yksikköä, joka ei siitä keskustelisi. Ensin pitää kuitenkin analysoida, mihin liikelaitostamisella pyritään ja onko yksiköllä siihen esimerkiksi kokonsa perusteella edellytyksiä. Pelkään, että liikelaitostamisesta on tullut populaari termi, jonka huumassa tehdään myös virhearviointeja.
KÄYTTÖÄ OMALLE KOKEMUKSELLE
Jarmo Karpakka on Kainuun sairaanhoitopiirin lisäksi johtanut myös Oulun Diakonissalaitosta. Kokemukselle on käyttöä HAUS:ssa.
Lääkärien johtajuutta kohtaan esitetyssä kritiikissä on hänen mukaansa osittain perää, mutta ei siinä määrin kuin nyt julkisuudessa annetaan ymmärtää.
Aiheellista kritiikki on hänen mielestään silloin, kun se kohdistuu lääkärijohtajiin, jotka pitäytyvät pelkästään asiantuntijajohtajan roolissa. Ongelma tuli esille myös esimerkiksi Mirja Tuomirannan väitöskirjassa.
- Monet kliinikkojohtajat itsekin kokevat johtavansa vasemmalla kädellä, jos kiireeltä ehtivät.
Karpakka painottaa strategista ajattelua, vaikka se kuulostaa kliseeltä.
- Ei riitä, että osataan ajatella vain sitä vuotta, jota varten budjetti tehdään. Pitää pystyä analysoimaan, mikä kaikki vaikuttaa kokonaisuuteen, hän sanoo ja ottaa esimerkiksi päiväkirurgian, jolla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia niin toimintatapoihin, sairaalan rakenteisiin kuin talouteenkin.
- Lääkärijohtajan - oli hän sitten kliinikkojohtaja tai tällainen paperin pyörittäjä - pitää myös ymmärtää taloutta laajemmin kuin vain oman yksikön näkökulmasta: mitä tekeminen tai tekemättä jättäminen merkitsee naapuriyksikössä.
- Lisäksi tarvitaan psykologista silmää: miten yksilöt toimivat ja miten he toimivat ryhmässä. Vaikka aina sanotaan, että terveydenhuollossa tehdään työtä tiimissä, niin monesti realiteetti on, että lääkärit pitävät omat palaverinsa ja hoitajat omansa. Tässä tarvitaan uutta oivaltamista.
