Unelmatyöstä umpihankeen. Kliiniset opettajat ovat alkaneet liikehtiä palkkansa ja työolojensa puolesta.

- Olen ollut unelmatyössäni. Mutta nyt on sietokykyni raja ylitetty, sanoo kliinisenä opettajana työskentelevä erikoislääkäri Johanna Liinamaa Oulun yliopistosta.

Vielä muutama vuosi sitten Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa työskenteli kaksi silmätautien professoria, kaksi silmätautien kliinistä opettajaa ja sihteeri. Tänään viidestä on jäljellä yksi: Johanna Liinamaa. Irtisanoutumisten jälkeen toista kliinisen opettajan tehtävää ei ole saatu täytettyä.

- Ymmärrän, että yliopistolla on säästöpaineita, mutta miten nyt käy silmätautien erikoislääkärikoulutuksen ja perusopetuksen? kysyy Liinamaa.

Lääkäriliitto puuttui asiaan

Silmätautien opetus ei ole ainoa erikoisala, joka on Oulun yliopistossa vaikeuksissa. Eikä Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ole maassa ainoa, jossa opettajat ja professorit ovat alkaneet liikehtiä. Tieteentekijöiden liiton viimetalvisessa kyselyssä tuli julki lukuisia ongelmia kaikista lääketieteellisistä tiedekunnista.

Lääkäriliitto on nyt ottanut tiedekuntien kliinisten opettajien tilanteen erityishuomion kohteeksi. Oulussa järjestettiin keskustelutilaisuus toukokuun puolivälissä, ja kuun lopussa on pidetty samanlainen tilaisuus Turussa. Muut piirit ovat vuorossa syksymmällä.

- Oulusta aloitettiin, koska opettajien tilanne näyttää täällä olevan erityisen vaikea. Tiedekunnan kriisi on tuotu useamman lääkärin voimin esille myös paikallisessa mediassa, kertoo Oulun piiriylilääkäri

Annu Tertsunen

Kliiniset opettajat ovat palkkakuopassa, jonne kaadetaan aina vain lisää töitä. Tertsusen keräämien kokemusten mukaan professorienkin työmäärä on liian suuri. Tämä kaikki heijastuu myös tieteelliseen tutkimukseen.

Tiedekuntien tuloksellisuus lasketaan tutkimusten julkaisupisteiden ja tutkimustyöllä hankitun ulkopuolisen rahoituksen mukaan, ei sen mukaan, kouluttaako tiedekunta hyviä lääkäreitä.

- Kuka ehtii Oulussa tehdä lisäksi tiedettä, jos aika menee isojen ryhmien opettamiseen, sairaalan klinikoissa potilaiden hoitamiseen ja avustavan henkilökunnan irtisanomisten jälkeen erilaisiin toimistotöihin? Nykyisin apurahatutkijatkin yrittävät auttaa opettajakollegoitaan osallistumalla opetukseen, Annu Tertsunen kuvailee kärjistynyttä arkea.

Lääkäriliiton tavoitteena on sekä palkkauksen korjaaminen että kliinisen opettajan urapolun luominen. Pedagogisten taitojen opiskelun ja opetuksen kehittämisen pitäisi näkyä sekä arvostuksessa että palkassa.

Kriisi kulminoituu palkkaukseen

Johanna Liinamaa sanoo, että kliinisten opettajien palkkaus on ongelmista päällimmäisiä, mutta se ei ole yksin syynä opettajakatoon tiedekunnista.

- Kliinisen opettajan palkka on noin 20 prosenttia alhaisempi kuin erikoislääkärin palkka sairaalassa. Työmäärä on kuitenkin huomattava, sillä muiden opettajien tapaan minullakin on kaksi työnantajaa: yliopisto ja silmäklinikka OYS:ssa. Molemmat tahtoisivat mielellään täyden työpanoksen, vaikka työ on puolitettu, kertoo Liinamaa.

Hän sanoo ymmärtävänsä sairaalan ongelmat hoitotakuulain puristuksessa. Potilaita on koko ajan hoidettavana enemmän ja nopeammin kuin mihin olisi mahdollisuuksia. Yliopistossa taas vaatimukset opetusta kohtaan nousevat samaan aikaan kun opiskelijamäärät kasvavat.

Liinamaa tekee jatkuvasti useita tunteja viikossa ylitöitä, ja siitä huolimatta työt kasautuvat. Neljän lapsen äidille työmäärä on suuri. Työsidonnaisuutta lisäävät vielä päivystykset, joita sivuvirkaa tekevillä on yhtä paljon kuin muilla erikoislääkäreillä.

- Olen viihtynyt työssäni todella hyvin. Vuosien aikana olen aktiivisesti hankkinut myös pedagogista koulutusta ja muutenkin pyrkinyt kehittämään sekä itseäni että työtäni. Mutta jaksaako tätä kiristämistä loputtomiin? miettii Johanna Liinamaa.

- Palkka vastaamaan työn vaatimuksia ja lisää henkilökuntaa, kiteyttää Johanna Liinamaa konkreettiset toiveensa.

Oulun tiedekunta on myös aluepolitiikkaa

Piiriylilääkäri Annu Tertsunen toteaa, että kliinisten opettajien kokonaistyöaika on sudenkuoppa, johon putoamista käytetään hyväksi.

Klinikoissa osa-aikaista lääkärin työaikaa tekeviä opettajia pyydetään paikkaamaan sairauslomia ja muita poissaoloja. Tunnolliset lääkärit suostuvat, jolloin opetukseen ja tutkimukseen jäävä aika pienenee. Koska kurssit ovat suuria, opiskelijoille pitäisi oikeastaan antaa entistä enemmän aikaa. Yhtälö on ratkeamispisteessä.

Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta perustettiin aikoinaan nimenomaan turvaamaan pohjoisen Suomen terveydenhuoltoa. Tavoite oli saada korkeatasoista hoitoa tuottava yliopistosairaala ja kouluttaa lääkäreitä, jotka pystyvät työskentelemään itsenäisesti terveyskeskuksissa harvaan asutussa Pohjois-Suomessa.

- Nyt kun kurssit ovat valtavia, opiskelijat eivät pysty opettelemaan riittävästi kädentaitoja eivätkä kohtaa tarpeeksi potilaita opettajan ohjauksessa. Verkkokurssit ja muut modernit opiskelumenetelmät ovat tervetullut lisä, mutta lääkärikoulutus on perustaltaan silti mestari-kisällikoulutusta, painottaa Annu Tertsunen.

Dekaani kaipaa joustoa palkkaukseen

Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Kari Majamaa myöntää, että esimerkiksi silmätaudeissa, korvataudeissa ja yleislääketieteessä opettajien tilanne on hankalampi kuin muilla erikoisaloilla. Taustalla on muun muassa rekrytointiongelmia, jotka johtuvat paljolti suurista palkkaeroista. Majamaa tietää myös klinikkatyön lisääntyneen lääkäripulan vuoksi.

- Rekrytointia helpottaisi suurempi jousto yliopiston palkkausjärjestelmissä. Myös työnjohdossa pitäisi kiinnittää huomiota tehtävien tasapainoiseen jakautumiseen, hän sanoo.

- Työpaineista huolimatta kliinisen opettajan työssä on edelleen paljon hyvää. Yliopistossa on suurempi vapaus omien töiden järjestelyyn. Urapolkujärjestelmillä luodaan konkreettinen reitti akateemiseen uraan, ja meillä on mahdollista luoda kansainvälisiä verkostoja ja työskennellä ulkomailla, muistuttaa Majamaa työn hyvistä puolista.