Lähes joka toinen lääkäri on tyytymätön oman työpaikkansa tapaan käsitellä hoidossa sattuneita haittatapahtumia ja läheltä piti -tilanteita. Lähes jokainen terveydenhuollon toimipaikka hioo parhaillaan ohjeistoa, jolla nämä tapahtumat kirjattaisiin tai ainakin käsiteltäisiin. Mutta onko jo käsittelykin jonkun syyllistämistä?

Potilaalle sattuva vahinko tai hoitovirhe voi olla syvästi traumatisoiva tapahtuma paitsi potilaalle, myös häntä hoitavalle ammattilaiselle.

Lääkärin vaikenemisen potilas kokee erityisen nöyryyttävänä.

Vaikeneminen tapahtuneesta on rampauttavaa myös lääkärille itselleen.

Silti systemaattinen vahinkojen, virheiden ja läheltä piti -tilanteiden käsittely terveydenhuollon työpaikoilla yhtä ontuu Suomessa.

Tämä kävi ilmi Potilasvakuutuskeskuksen seminaarissa viime viikolla Helsingissä. Voivottelun sijasta seminaari keskittyi esittelemään eri puolilla maata meneillään olevia kehityshankkeita.

Kymenlaakso tunnustelee

Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä parhaillaan "tunnustellaan maaperää" haittatapahtumien systemaattisempaan kirjaamiseen ja käsittelyyn.

- Ilmapiiri on meillä ollut ehkä liian syyllistävä, arvioi johtajaylilääkäri

Ermo Haavisto

Sairaanhoitopiirissä hätkähdettiin vuosituhannen alussa, kun Kuusankosken aluesairaala komeili julkisuudessa kärjessä listalla, jossa esiteltiin maksettuja potilasvahinkokorvauksia.

- Yritimme toisaalta ajatella, että kyseessä saattoi olla myös positiivinen viesti: meillä potilasvahingot hoidetaan hyvin! Silti tiesimme, että myös toiminnassamme täytyy olla jotain parantamisen varaa, Ermo Haavisto myöntää.

Sairaanhoitopiiri pääsi osaksi Stakesin riskienhallinnan kehitysprojektia, jossa painopistealueet olivat potilasvahingot ja väkivaltatilanteet. Kyselyin ja keskusteluin selvitettiin lähtötaso; arvioitiin toiminnan riskityypit ja käytössä olevat riskienhallintatyökalut.

- Saimme kokonaiskuvan piirin laitosten tilanteesta ja saatoimme todeta vahvuutemme ja heikkoutemme. Meillä on esimerkiksi todella hyvin hoidettu monet työturvallisuuteen liittyvät kysymykset. Sen sijaan potilasvahinkojen vastuukysymykset eivät olleetkaan yhtä hyvin ohjeistettuja, Haavisto kertoo.

Vuoden vaihteessa päättynyt kehitysprojekti tuotti käsittelyprosessiin parannusta. Vahinkoon johtanut tapahtumaketju käydään yhteisesti läpi kaikkien siinä mukana olleiden kesken.

- Tarkoituksena ei ole hakea syyllistä, vaan oppia ja kehittää hoitoa. Kirjaamme ehdotukset toiminnan parantamiseksi, riskien hallitsemiseksi ja vastaavien vahinkojen välttämiseksi.

Ermo Haavisto sanoo, että Kymenlaaksossa tästä uudistuksesta on vielä sen verran vähän kokemusta, ettei vaikutusta toimintaprosesseihin voi kunnolla arvioida. Ilmapiirin Haavisto uskoo kuitenkin jo muuttuneen avoimemmaksi.

- Nyt on periaatteessa sairaanhoitopiirin johdon vuoro toimia. Pidemmän päällee olisi puuduttavaa käydä läpi puutteita ja miettiä parannuksia, jos johto ei tartu tekijäportaan parannusehdotuksiin, Ermo Haavisto huomauttaa.

Varsinais-Suomi oppi käräjillä

- Kun on ollut käräjillä syytetyn penkillä, oppii aika pian, miten tärkeää on hoidon yksityiskohtien kirjaaminen, naurahtaa Turun yliopistollisen sairaalan kirurgian klinikan ylilääkäri

Timo Savunen

Tyksin lääkäreitä joutui vuosituhannen alussa useampaan kimuranttiin oikeusjuttuun joko syytetyiksi, todistajiksi tai asiantuntijoiksi. Tyksiläiset itse jo veistelivät hirtehisesti, että sairaalan arkiston tilapulmia ratkaistiin hajasijoittamalla osa asiakirjoista Turun poliisilaitokselle.

Tosi paikan tullen vitsit ovat kuitenkin vähissä.

Tyksissä on pyritty kehittämishankkeella systematisoimaan vahinkojen ja virheiden sisäistä käsittelyä. Kehitystyö aloitettiin selvittämällä, miten asiat nyt hoidetaan.

- Havaitsimme toimintatapojen sekamelskan. Oli esimerkiksi vaikea vertailla eri yksikköjen menettelytapojen tehokkuutta ja potilaiden antamaa palautetta. Läheltä piti -tapahtumat olivat jätetty käsittelemättä, eikä toimintamalleja vahinkojen jälkeen pystytty muuttamaan, kuvailee Savunen.

Tavoitteeksi onkin asetettu selkeä, kaikille yhteinen menettelytapa, johon kaikki henkilöstöryhmät ovat sitoutuneita ja joka aina helposti raportoitavissa eteenpäin. Tärkeää on myös, että potilas saa aina tarvitsemansa vastauksen.

- Kyse on työmme laadun parantamisesta, joten haluamme evaluoida muistutukset, valitukset, potilasvahingot ja TEO-asiat vuosittain. Parannusehdotukset kirjataan ja annetaan uusina ohjeistuksina kaikille tiedoksi, Timo Savunen kertoo.

Muutoksia, mutta kenen ehdoilla?

Niin Turussa kuin Kymenlaaksossakin haetaan vielä muotoja, miten läheltä piti -tilanteet käsiteltäisiin.

Ermo Haavisto sanoo, ettei maassa ole vielä oikein kehitelty kunnollista terminologiaa käsittelyä varten. Miten tilanteet käsiteltäisiin tasapuolisesti ja ketään syyllistämättä? pohdiskellaan.

- Tanskassa laki suojelee työntekijää, eikä häneen voi kohdistaa kurinpidollisia toimia, jos hän on raportoinut havaitsemistaan puutteista tai virheistä oppimisjärjestelmään. Se ei kuitenkaan suojaa potilaan tekemältä valitukselta tai kantelulta, kertoo Timo Savunen.

Pitääkö pyörä sitten keksiä joka paikassa uudelleen? Eikö yhden sairaalan hyviä käytäntöjä voisi siirtää toiseen? Usein viitataan esimerkiksi Peijaksen sairaalan uraauurtavaan työhön.

Organisaatiopsykologinen tosiasia kuitenkin lienee, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Ulkoa ja ylhäältä ohjattu muutos ei etene käytännön työhön, jollei työntekijät koe voineensa itse vaikuttaa uudistuksiin.