Kantasolututkijat varoittavat liiallisesta innostuksesta

Kantasolujen tutkimus on edennyt suurin harppauksin parin viime vuoden aikana. - Silti ollaan vasta ihan alussa; se on hyvä muistaa, kun nousee kohu esimerkiksi ihmisalkion kloonauksesta, korostavat tutkijat Olli Lassila ja Irma Thesleff. Heitä suorastaan harmittaa, että kaikki kantasolututkijat ja kloonaajat laitetaan julkisuudessa helposti samaan kastiin. Suurin uhkahan on se, että ihmisen kloonaamisen pelossa poliittiset päättäjät sulkevat kantasolututkimukseen liittyvän perustutkimuksenkin.

- Nyt on tärkeintä, että kaikki tutkimus tällä alalla on mahdollisimman läpinäkyvää, sanoo Turun biolääketieteellisen tutkijakoulun johtaja Olli Lassila. Tutkijakoulu järjesti marraskuun lopussa korkeatasoisen kansainvälisen tutkijasymposiumin, jossa esiteltiin niin perustutkimusta kuin sovelluksiakin.

Yksi pisimmällä olevia sovelluksia on Palo Altossa työskentelevän tutkijan Eric Lagassen ryhmän työ maksavaurioiden korjaamisessa.

- Tutkimme maksan aineenvaihdunnallisten häiriöiden ja sairauksien aiheuttamien vaurioiden korjaamista kantasoluilla. Me emme muokkaa kantasoluja, vaan seuraamme niiden erilaistumista, Lagasse kertoo. Palo Altossa on saatu näyttöä mm. luuytimen kantasolujen toimintakelpoisuudesta myös maksavaurioiden korjaajina. Luuytimensiirron saaneiden potilaiden maksasoluista on 3-6 prosenttia todettu olevan peräisin luuytimestä. Tämä avaa aivan uusia näkemyksiä maksavaurioiden hoitoon.

Tutkija Jonas Frisén Karoliinisesta Instituutista esitteli tuloksiaan kantasolujen luultua suuremmasta erilaistumiskapasiteetista. Hänen työryhmänsä on osoittanut, että hermoston kantasolut voivat in vivo muodostaa kaikista alkion kerroksista peräisin olevia solutyyppejä, kuten entodermaalisia maksan ja suoliston soluja, mesodermaalisia sydänlihaksen soluja sekä ektodermaalisia hermoston ja ihon soluja.

Turun symposiumiin kokoontuneet tutkijat korostavat, että mahdollisuudet ovat huimat, mutta suurelle yleisölle on varottava asettamasta liian suuria toiveita liian aikaisin.

- Meidän tutkijoiden tärkeä tehtävä on kuitenkin osata kertoa tutkimuksesta ja hoitomahdollisuuksista niin, että kansalaisilla on eväitä keskusteluun ja oman kantansa muodostamiseen, muistuttaa Olli Lassila.

Irma Thesleff jatkaa, että asioiden konkretisoiminen voi auttaa.

- Nyt kun keskustellaan munasolusta jakautuneen solurykelmän elinoikeuksista, voitaisiin verrata sitä vaikkapa tapahtumaan, joka ehkäisykierukan käyttäjillä tapahtuu. Kierukkahan eliminoi jakautumisensa alussa olevan solurykelmän eli blastokystin kiinnittymisen kohtuun ja estää sen kasvamisen alkioksi ja sikiöksi. Tätä ei pidetä lainkaan epäeettisenä, mutta solurykelmän kasvattamista kantasolujen aikaansaamiseksi pidetään joissain piireissä arveluttavana, vertaa professori Irma Thesleff.