Lapsettomuuslääkäri on sekä asiantuntija että kuuntelija.

Plastiikkakirurgi nauttii, kun voi auttaa potilaita häpeän yli.

Kaksi lääkäriä kertoo, miltä tuntuu toteuttaa ihmisten toiveita.

Suurta toivoa, syviä pettymyksiä

Väestöliiton lapsettomuusklinikan ylilääkäri Anne-Maria Suikkari:

"En oikeastaan toteuta toiveita, vaan autan ihmisiä haaveiden toteuttamisessa. En ota kunniaa lopputuloksesta."

"Koen olevani sekä asiantuntija että auttaja. Lääkärin tehtävä on kertoa, mikä on mahdollista. Kuitenkin myös uskolla ja toivolla on suuri merkitys. Hoitojen pitkittyessä auttajan ja kuuntelijan roolit korostuvat. Lääkärin pitää myös nähdä ja uskaltaa sanoa, milloin hoitoja ei kannata enää jatkaa. Niissä tilanteissa pitää olla aikaa keskustella asiasta juurta jaksain potilaan kanssa. Ja kuitenkin aina joskus tapahtuu ihmeitä."

"Kaikki tahattomasti lapsettomat eivät hakeudu hoitoihin. Monet hoitoihin hakeutuvat ovat korkeasti koulutettuja. He ovat usein tottuneet siihen, että pystyvät hallitsemaan elämäänsä. Lapsettomuus voi olla ensimmäinen suuri vastoinkäyminen, joka osoittaa, ettei kaikkea voi kontrolloida."

"Toivetta saada oma lapsi ei voi vähätellä. On kuitenkin tilanteita, joissa lääkäristä voi tuntua, ettei hoitojen antaminen ole järkevää. Rajat asettaa viime kädessä hedelmöityshoitolaki. Lain mukaan hedelmöityshoitoja ei saa tehdä, jos raskaus aiheuttaisi huomattavan vaaran naisen tai lapsen terveydelle. Hoitoja ei anneta myöskään, jos on ilmeistä, ettei lapselle voida turvata tasapainoista kehitystä eli jos perheessä on vaikkapa väkivaltaa tai huumeidenkäyttöä. Ehdottomia ikärajoja hoidoissa ei yksityisellä puolella ole, mutta Kela ei myönnä korvauksia yli 43-vuotiaiden hedelmöityshoidoista."

"Useimpia potilaita pystytään onneksi auttamaan. Hoitojen lopettaminen tuloksettomina on lääkärillekin kova paikka. Toisaalta minusta hoidon onnistuminen ei tarkoita vain lapsen syntymistä. Pyrin siihen, että potilaat olisivat tyytyväisiä saamaansa hoitoon lopputuloksesta riippumatta. Osa aloittaa myöhemmin adoptioprosessin, mutta suurin osa ei."

"Lapsettomuushoidot ovat herkkä asia ja varsinkin pettymyksen hetkinä lääkärin käytös tai sanavalinnat voivat jäädä vaivaamaan. Lääkärin täytyy olla täysillä läsnä."

"Lapsettomuushoitoihin liittyvä tabu on vuosien aikana pienentynyt. Ihmiset eivät silti mielellään vieläkään puhu hoidoista, sillä muiden ihmisten ajattelemattomat kommentit satuttavat."

Maan hiljaisten kaunistaja

Plastiikkakirurgi Hilkka Peltoniemi:

"Tämä on ihanaa työtä, vaikka inhoan työni julkista kuvaa."

"Käsitykset esteettisestä kirurgiasta saavat potilaat häpeämään haluaan korjata ulkonäköään ja pelkäämään kuollakseen, ettei lopputulos olisi luonnollisen näköinen."

"Oikeasti suomalaiset ovat juurevia ja heidän odotuksensa ovat realistisia. Useimmat ovat pohtineet leikkausta vuosien tai vuosikymmenien ajan. Oman vartalonsa häpeilemiseen kuluu valtavasti energiaa. Tavalliset perheenäidit eivät halua täydellistä vartaloa, he haluavat näyttää tavallisella tavalla kauniilta."

"Työhön kuuluu herkkyys potilaan toiveille. Joskus ne ovat epärealistisia. Silloin lääkärin pitää olla suora ja rehellinen ja kertoa, miksi toivetta ei voi toteuttaa. En myöskään mielelläni leikkaa ihmistä, joka on vaikkapa keskellä syvää avioerokriisiä. Silloin ehdotan aikalisää."

"Tässä työssä ei oikein ole varaa epäonnistua. Niin kuitenkin joskus käy. Ongelmallisinta on, jos lopputulos ei vastaa odotuksia tai tulee pienikin komplikaatio, vakavasta puhumattakaan. Potilaalle pitää kertoa etukäteen komplikaatioiden mahdollisuudesta - kaikki eivät osaa ottaa huomioon edes normaalia paranemisaikaa. Potilaan kanssa on saatava yhteisymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä ennen kuin lääkäri voi leikata."

"Jos potilaan ongelmat tuntuvat olevan ennemmin psyykkisiä, voin ohjata hänet myös psykologille tai psykiatrille. Toisaalta, jos selkeä ja ilmeinen ongelma korjataan ja poistetaan, elämänlaatu voi parantua ratkaisevasti. Sillä voi olla suurikin merkitys psyykkiselle terveydelle."

"Olen iloinen, jos voin auttaa naista, jonka rinnat ja vatsanpeitteet ovat synnytysten jälkeen venähtäneet niin löysiksi, ettei hän kehtaa mennä perheensä kanssa uimahalliin, koska ihmiset tuijottavat kuin variksenpelättiä. Teen mielelläni hänestä vielä hitusen kauniimman kuin hän on koskaan ollut. "

"Verrattuna aiempaan työhöni HUS:n plastiikkakirurgina esteettinen kirurgia on monen mielestä turhaa työtä. Mutta nautin työstäni valtavasti, teen tutkimusta kollegojen kanssa ja määrään itse työtahtini. Minulla on kultainen perhe ja haaveilen, että saisin nauttia idyllistäni vielä jonkin aikaa."