Positiivista on se, että tutkimusten mukaan jo viiden prosentin painonpudotus riittää vähentämään riskejä ylipainoisilla ja lihavilla.

– Lihavan potilaan saa kaikkoamaan vastaanotolta kiinnittämällä huomiota epäonnistumisiin. Jokaisella potilaalla pitäisi olla oikeus lääkäriin, joka löytää vähäisistäkin elämäntapamuutoksista positiivista ja kannustavaa sanottavaa.

Näin totesi Duodecimin lihavuuden käypä hoito -suosituksen julkistamistilaisuudessa professori Aila Rissanen.

Aikuisten lihavuuden käypä hoito -suositus kannustaa nyt aktiiviseen lihavuuden hoitoon. Sokerirasituskoe pitäisi tehdä kaikille, joiden BMI on yli 30. Hyvä olisi selvittää myös rasvan sijainti ja maksan rasvoittuminen, sillä pelkkä lihavuus ei aina tarkoita maksarasvaa.

Käypä hoitotyöryhmää johtanut dosentti Kirsi Pietiläinen tuntee lääkäreiden turhautuneisuuden, kun tarjolla tuntuu olevan kovin vähän apua laihduttajien tueksi eivätkä oma aika tai ammattitaito riitä. Lihavuustutkijat kannustavat painostukseen kunnallispoliitikkojen suuntaan.

– HUS-piirin alueella on 160 000 lihavaa, joista aktiivista yksilö- tai ryhmähoitoa sai viime vuonna 650 potilasta. Määrä on mitätön, vaikka selvityksemme mukaan hoito kannattaisi: jos edes 2,5 prosenttia lihavista laihtuisi, säästyisimme 1000 uudelta diabetestapaukselta, Pietiläinen kertoo.

– Positiivista on se, että tutkimusten mukaan jo viiden prosentin painonpudotus riittää vähentämään riskejä ylipainoisilla ja lihavilla. Sairaalloisesti lihavat tuntevat olonsa paremmaksi jo tuon viiden prosentin jälkeen, mutta suoranaisia terveyshyötyjä ei ehkä vielä koidu, arvioi dosentti Vesa Koivukangas.

800 leikattu, tiettävästi yksi menehtynyt

Käypä hoito -työryhmä toteaa, että lääkehoito ei ole ensisijainen lihavuuden hoitomenetelmä, mutta se voi vauhdittaa painonpudotusta potilailla, joilla on motivaatiota laihduttaa ja muuttaa elintapojaan. Lääkehoitoa voidaan käyttää ruokavaliohoidon ja liikunnan tukena silloin, kun painoindeksi ylittää 30 tai 28, jos laihduttajalla jo on liitännäissairauksia).

– Leikkaushoito soveltuu osalle sairaalloisesti lihavista potilaista, joiden painoindeksi ylittää 40 sekä niille vaikeasti lihaville, joilla on liitännäissairauksia. Leikkaushoitoa voidaan harkita vain silloin, kun muilla hoitomuodoilla ei ole saavutettu riittävää laihtumista, Koivukangas muistuttaa.

Leikkauksen mahdollisia myöhäishaittoja ovat mm. suoliston kiinniketukoksia, saumojen ahtaumia tai jäännösmahalaukun haavoja. Leikkauskuolleisuus on ollut 0.3-0.5 prosenttia eli tuhannesta leikatusta viisi potilasta voi kuolla.

– Suomessa tulokset ovat parempia. Meillä viime vuonna leikatuista noin 800 potilaasta tiettävästi yksi on menehtynyt komplikaatioihin, Koivukangas sanoo.

Lihavuusleikkauksen läpikäynyttä laihduttajaa on kuitenkin seurattava huolellisesti, ja heitä tulee entistä enemmän juuri perusterveydenhuollon asiakkaiksi, mikä edellyttää lääkärien lisäkoulutusta.

Ulla Järvi