Keliakia osoittautui yleiseksi liitännäissairaudeksi mikroskooppista koliittia sairastavilla potilailla.

Noin kymmeneltä prosentilta pitkäaikaista ripulia sairastavista potilaista löytyy mikroskooppinen paksusuolitulehdus eli koliitti.

Lääketieteen lisensiaatti Ritva Koskela selvitti väitöstutkimuksessaan mikroskooppisten koliittien kliinisiä piirteitä, mahalaukun ja ohutsuolen limakalvon muutoksia ja tulehduksen synnyn taustamekanismeja.

Taudin molemmat alaryhmät, kollageenikoliitti ja lymfosyyttinen koliitti, diagnosoitiin potilailta näiden ollessa keskimäärin 50–60-vuotiaita. Molemmissa tautiryhmissä oli enemmän naisia kuin miehiä.

Autoimmuunisairaudet, kuten keliakia, olivat yleisiä liitännäissairauksia. Keliakiaa sairasti 18 prosenttia potilaista. Myös laktoosi-intoleranssi oli yleinen. Paksusuolen divertikuloosia potilailla oli harvoin.

Limakalvomuutoksia havaittiin paksusuolen lisäksi myös muualla mahasuolikanavassa. Pohjukaissuolen suolinukka oli keliakiasta riippumatta matalampaa kuin verrokeilla. Myös ohutsuolen loppupäässä, ileumissa, todettiin usein tulehdusmuutoksia.

Potilailla, joilla oli helikobakteeri-infektio, mikroskooppinen koliitti ilmeni useita vuosia myöhemmin kuin muilla potilailla.

Mahalaukun tulehduksen erityistyypit eivät olleet yleisiä. Lymfosyyttigastriittia todettiin vain lymfosyyttisen koliitin yhteydessä. Mahalaukun pinnalliset haavaumat olivat yleisiä kollageenikoliittipotilailla.

Keliakiaan liittyvä kudostyyppi HLA-DR3-DQ2 oli yleinen myös niillä potilailla, joilla ei ollut keliakiaa. IL-6-sytokiinin geenin perinnöllisen vaihtelun märityksissä havaittiin, että IL-6-174-GG -genotyyppiä esiintyi mikroskooppisessa koliitissa enemmän kuin verrokeilla.

Vaikka kollageenikoliitti ja lymfosyyttinen koliitti ovat kliinisesti samankaltaisia sairauksia, erot tautiassosiaatioissa, mahan limakalvon muutoksissa ja seerumin IL-6-pitoisuuksissa viittaavat erilaisiin syntymekanismeihin.

Kuva: Pixmac