Vuonna 2020 rajat ovat vähän enemmän auki myös tutkijoille, eivät vain sairauksille. Sairauksia tutkitaan siellä, missä eniten sairastetaankin.

Kansainvälisen lääketieteen professori Per Ashorn ja infektiotautiopin professori, ­lasten infektiolääkäri Heikki Peltola tekevät tutkimusta kehitys­maissa: Peltola tutkii infektiotauteja ­Angolassa ja Dominikaanisessa tasavallassa, Ashorn tutkii etupäässä lasten aliravitsemusta Malawissa.

Kysymys ei ole ”kehitysyhteistyötutkimuksesta”, Ashorn huomauttaa, vaan kehitystutkimuksesta.

– Toki taustalla on pyrkimys vähentää eriarvoisuutta maailmassa ja esimerkiksi edistää vuosituhattavoitteiden saavuttamista.

Mutta pohjimmiltaan on kyse siitä, että aliravitsemusta on järkevää tutkia siellä missä sitä podetaan, syöpää siellä missä sitä eniten ilmenee, ja infektiotauteja siellä missä niitä eniten sairastetaan. Siihen ollaan toivottavasti menossa.

Köyhyys ei katoa

Ashorn toivoo, että vuonna 2020 olisi päästy eteenpäin ainakin sen verran, ettei uusien tutkijoiden tarvitse aloittaa aina alusta lähtiessään tekemään tutkimusta kehitysmaissa. Siihen päästäisiin, jos tutkimusryhmiä olisi enemmän ja kansainvälinen yhteistyö olisi tiiviimpää. Hyvät ja halvat kommunikaatiotekno­logiat ovat tehneet yhteistyöstä aiempaa helpompaa. Toistaiseksi tutkimus lähtee tavallisesti liikkeelle rikkaiden maiden aloitteesta, mutta Ashorn uskoo, että vuonna 2020 myös eteläinen pallonpuolisko on ilmestynyt tutkimuskartalle.

– Minusta pitäisi luopua ajatuksesta, että tutkimus tehdään länsimaissa, missä on rahaa, tutkijoita ja välineitä, ja tuloksia sovelletaan kehitysmaissa, ­Ashorn sanoo.

Sekä Peltola että Ashorn suhtautuvat kuitenkin hieman pessimistisesti siihen, että perusasiat kehitysmaissa tai asenteet rikkaissa maissa muuttuisivat seuraavan kymmenen vuoden aikana kovin paljon. Rikkaissa maissa tunnetaan myötätuntoa, mutta ei olla riittävän kiinnostuneita kolmannen maailman asioista.

– Köyhyys ei katoa mihinkään. Ja ­köyhyys synnyttää ongelmia: köyhissä oloissa nähdään enemmän nälkää ja sairas­tetaan enemmän infektioita, Ashorn ­sanoo.

Vanhat keinot parempaan käyttöön

Heikki Peltolan pyrkimyksenä on parantaa ja yksinkertaistaa erityisesti lasten hankalien bakteeri-infektioiden hoitoa. Tappavat bakteeri-infektiot, kuten meningiitti ja osteomyeliitit, ovat erityisesti kehitysmaiden vitsaus.

Bakteerimeningiittiin sairastuu joka vuosi yli miljoona ihmistä. Heistä 35 % kuolee ja henkiin jääneistä vähintään 35 % vammautuu vaikeasti. Uudet antibiootit eivät ole tuoneet vuosikymmeniin parannusta taudin ennusteeseen. Peltolan tutkimuksissa on selvitetty, miten meningiittiä voitaisiin hoitaa tehokkaasti lyhyemmillä ja halvemmilla antibioottikuureilla sekä tukihoidoilla.

Peltolan ryhmä on tutkinut esimerkiksi antibiootin antotavan merkitystä. Useimmat infektiot eivät ole niin vaarallisia, että antibiootin antotavalla olisi merkitystä. Mutta vaikea infektio laukaisee elimistössä voimakkaan tulehdusreaktion. Reaktiota voi hillitä antamalla antibiootti aluksi hitaana infuusiona ja yhdistämällä hoitoon parasetamoli suurina annoksina. Peltola uskoo, että kymmenen vuoden päästä tällainen hoito voisi olla rutiinia.

– Suomalainen tutkimus on osoittanut, että hengenvaarallisia ja vammauttavia tauteja voidaan hoitaa yksinkertaisesti, tehokkaasti, turvallisesti ja niin halvalla, että se on mahdollista myös köyhissä maissa, Peltola summaa. Peltolan mielestä lääketieteellisessä tutkimuksessa keskitytään liikaa kalliisiin, uusiin innovaatioihin. Yhtä lailla olisi tarpeen tutkia, voiko vanhoja keinoja käyttää tehokkaammin.

– Tavallisten tautien tehokkaaseen ja turvalliseen hoitoon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Keuhkokuumetta tai ihan tavallista nuhaakin pitäisi tutkia enemmän.

Peltolan mukaan edistysaskeleet HIV-tutkimuksessa osoittavat, mihin infektiotautien hoidossa päästään, kun asiaan paneudutaan kunnolla.

Hertta Vierula
kuva: Anna Pulakka

Lue koko juttu perjantaina 11.11. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.