Vuonna 2020 rajat ovat vähän enemmän auki myös tutkijoille, eivät vain sairauksille. Sairauksia tutkitaan siellä, missä eniten sairastetaankin. Ehkä silloin ymmärretään myös maailmanterveyden arvo kansanterveyden rinnalla.

Kansainvälisen lääketieteen professori Per Ashorn ja infektiotautiopin professori, lasten infektiolääkäri Heikki Peltola tekevät tutkimusta kehitysmaissa: Peltola tutkii infektiotauteja Angolassa ja Dominikaanisessa tasavallassa, Ashorn tutkii etupäässä lasten aliravitsemusta Malawissa.

Kysymys ei ole "kehitysyhteistyötutkimuksesta", Ashorn huomauttaa, vaan kehitystutkimuksesta.

- Toki taustalla on pyrkimys vähentää eriarvoisuutta maailmassa ja esimerkiksi edistää vuosituhattavoitteiden saavuttamista.

Mutta pohjimmiltaan on kyse siitä, että aliravitsemusta on järkevää tutkia siellä missä sitä podetaan, syöpää siellä missä sitä eniten ilmenee, ja infektiotauteja siellä missä niitä eniten sairastetaan. Siihen ollaan toivottavasti menossa.

Köyhyys ei katoa

Ashorn toivoo, että vuonna 2020 olisi päästy eteenpäin ainakin sen verran, ettei uusien tutkijoiden tarvitse aloittaa aina alusta lähtiessään tekemään tutkimusta kehitysmaissa. Siihen päästäisiin, jos tutkimusryhmiä olisi enemmän ja kansainvälinen yhteistyö olisi tiiviimpää. Hyvät ja halvat kommunikaatioteknologiat ovat tehneet yhteistyöstä aiempaa helpompaa. Toistaiseksi tutkimus lähtee tavallisesti liikkeelle rikkaiden maiden aloitteesta, mutta Ashorn uskoo, että vuonna 2020 myös eteläinen pallonpuolisko on ilmestynyt tutkimuskartalle.

- Minusta pitäisi luopua ajatuksesta, että tutkimus tehdään länsimaissa, missä on rahaa, tutkijoita ja välineitä, ja tuloksia sovelletaan kehitysmaissa, Ashorn sanoo.

Sekä Peltola että Ashorn suhtautuvat kuitenkin hieman pessimistisesti siihen, että perusasiat kehitysmaissa tai asenteet rikkaissa maissa muuttuisivat seuraavan kymmenen vuoden aikana kovin paljon. Rikkaissa maissa tunnetaan myötätuntoa, mutta ei olla riittävän kiinnostuneita kolmannen maailman asioista.

- Köyhyys ei katoa mihinkään. Ja köyhyys synnyttää ongelmia: köyhissä oloissa nähdään enemmän nälkää ja sairastetaan enemmän infektioita, Ashorn sanoo.

Vanhat keinot parempaan käyttöön

Heikki Peltolan pyrkimyksenä on parantaa ja yksinkertaistaa erityisesti lasten hankalien bakteeri-infektioiden hoitoa. Tappavat bakteeri-infektiot, kuten meningiitti ja osteomyeliitit, ovat erityisesti kehitysmaiden vitsaus.

Bakteerimeningiittiin sairastuu joka vuosi yli miljoona ihmistä. Heistä 35 % kuolee ja henkiin jääneistä vähintään 35 % vammautuu vaikeasti. Uudet antibiootit eivät ole tuoneet vuosikymmeniin parannusta taudin ennusteeseen. Peltolan tutkimuksissa on selvitetty, miten meningiittiä voitaisiin hoitaa tehokkaasti lyhyemmillä ja halvemmilla antibioottikuureilla sekä tukihoidoilla.

Peltolan ryhmä on tutkinut esimerkiksi antibiootin antotavan merkitystä. Useimmat infektiot eivät ole niin vaarallisia, että antibiootin antotavalla olisi merkitystä. Mutta vaikea infektio laukaisee elimistössä voimakkaan tulehdusreaktion. Reaktiota voi hillitä antamalla antibiootti aluksi hitaana infuusiona ja yhdistämällä hoitoon parasetamoli suurina annoksina. Peltola uskoo, että kymmenen vuoden päästä tällainen hoito voisi olla rutiinia.

- Suomalainen tutkimus on osoittanut, että hengenvaarallisia ja vammauttavia tauteja voidaan hoitaa yksinkertaisesti, tehokkaasti, turvallisesti ja niin halvalla, että se on mahdollista myös köyhissä maissa, Peltola summaa.

Peltolan mielestä lääketieteellisessä tutkimuksessa keskitytään liikaa kalliisiin, uusiin innovaatioihin. Yhtä lailla olisi tarpeen tutkia, voiko vanhoja keinoja käyttää tehokkaammin.

- Tavallisten tautien tehokkaaseen ja turvalliseen hoitoon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Keuhkokuumetta tai ihan tavallista nuhaakin pitäisi tutkia enemmän.

Peltolan mukaan edistysaskeleet HIV-tutkimuksessa osoittavat, mihin infektiotautien hoidossa päästään, kun asiaan paneudutaan kunnolla.

Ihmisen ravitsemuksesta ei tiedetä riittävästi

Per Ashornin ravitsemustutkimus Malawissa lähti liikkeelle parikymmentä vuotta sitten Mannerheimin lastensuojeluliiton neuvolaprojektista. Tutkimus on vähitellen laajentunut monitieteiseksi perustiedettä ja soveltavaa tiedettä yhdistäväksi kokonaisuudeksi. Mukana on lääketieteellisen tutkimuksen - molekyylibiologian, kliinisen tutkimuksen ja epidemiologian - lisäksi sosiaalitieteitä ja taloutta.

- Tutkimme "köyhyyden molekyylibiologiaa". Tämä Bill ja Melinda Gatesin säätiön tiedeasiantuntijan esittelemä termi kuvaa mielestäni hyvin mitä teemme.

Maailmassa kuolee 7-8 miljoonaa lasta joka vuosi. Arviolta kolmannes lapsikuolleisuudesta liittyy aliravitsemukseen. Lisäksi noin 200 miljoonaa eli kolmannes maailman alle 5-vuotiasta lapsista kasvaa ja kehittyy odotettua huonommin puutteellisen ravitsemuksen vuoksi.

Tutkimuksen edetessä on havaittu, ettei ravitsemuksen vaikutuksista tiedetä paljoakaan. Pitkään pidettiin itsestään selvänä, että aliravitsemus johtuu kahdesta asiasta: ravinnon puutteesta ja infektioista. Vasta parin viime vuoden aikana on alettu pohtia esimerkiksi suolistobakteerien ja perimän osuutta. Ashorn huomauttaa, ettei vielä tiedetä edes miten lapsi kasvaa - hyppäyksittäin vai koko ajan.

- Kun perusasioita ei tiedetä, kaikenlaiset interventiot, joilla ravitsemusta pyritään korjaamaan, tehdään vähän summamutikassa.

Ashornin tutkimuksissa on muun muassa kehitetty maapähkinätahnaa, jonka tarkoitus on parantaa lasten ja raskaana olevien naisten ravitsemusta.

- Selvitämme, mikä olisi tahnan ihanteellinen koostumus ja missä iässä sen antaminen olisi hyödyllisintä.

Ashorn toivoo, että vuonna 2020 on päästy ravitsemuksessa uskomuksista tietoon - tai ainakin vähän lähemmäs tietoa. Tällä hetkellä banaanikärpäsen ravitsemus tunnetaan paremmin kuin ihmisen.

Lisää rahaa kehitystutkimukseen

Ashornin ja Peltolan mielestä maailmanterveyttä tutkitaan Suomessa liian vähän. Se johtuu etenkin rahoituksen puutteesta: Suomesta juuri heru rahaa kehitysmaissa tehtävään tutkimukseen. Teollisuutta kiinnostavat uudet tuotteet, muille rahoittajille kehitysmaat ovat liian kaukana.

- Tällaiseen tutkimukseen suunnattuja kotimaisia rahoituskanavia ei juuri ole, Ashorn sanoo.

Niinpä rahoitus pitää nyt hakea ulkomailta ja useista lähteistä. Ashornin tutkimuksien rahoituksesta iso osa tulee tällä hetkellä Bill ja Melinda Gatesin säätiöstä.

- Gatesien säätiö on mullistanut maailmanterveyden tutkimuksen.

Peltolan mielestä rikkailla mailla on velvollisuus tehdä osansa maailmanterveyden edistämiseksi, koska meillä on siihen mahdollisuus. Se ei silti tarkoita vain kehitysmaiden terveyden kohentamista.

- Kymmenen vuoden kuluttua toivottavasti jo ymmärretään, että taudit eivät pysähdy rajalle, Peltola sanoo.

Mistä saadaan sähköä?

Kehitysmaissa tehtävä tutkimus on kallista ja usein hankalaa. Angolan pääkaupunki Luanda, jossa tekee Peltolan tutkimusta, on maailman kallein kaupunki ulkomaalaisille. Välineet on vietävä mukana ja monenlaisia käytännön pulmia täytyy selvittää.

- Malawissa joutuu pohtimaan, miten sähkönsaanti turvataan ja miten varmistetaan, ettei generaattoria varasteta, Ashorn kuvailee.

Peltola huomauttaa, että toisin kuin ehkä luullaan, eettiset standardit ovat Afrikan maissa erittäin tiukat.

- Historiasta on opittu.

Kehitysmaissa toimittaessa on mahdotonta pysyä tiukasti omalla alallaan. Kaikki tekevät vähän kaikkea. Ashornin mukaan monipuolisuus ja monitieteisyys ovat välttämättömiä.

- Paraskaan keino hoitaa sairauksia ei auta, jos hoito ei ole yhteisössä sosiaalisesti hyväksyttävä ja taloudellisesti mahdollinen. Lääketieteellisen tutkimuksen oheen tarvitaan sosiologista, taloustieteellistä ja poliittista tutkimusta.