- Ikääntyvät huumeiden käyttäjät sekä C-hepatiitti- ja hiv-positiiviset opioidiriippuvaiset ovat päihdehoitomme tulevaisuuden haasteita, sanoo Specialinstitutionen Forchhammersvejiä johtava lääkäri Christian Hvidt.

Hän esitteli erittäin vaikeahoitoisten opioidiriippuvaisten hoitopaikkaa A-klinikkasäätiön Päihdetiedotusseminaarin osanottajille Kööpenhaminassa lauantaina.

Hvidtin johtama keskus sijaitsee kauniilla alueella Kööpenhaminan kantakapungissa. Sen 134 potilaan vaikehoitoisuudesta kertoo, että yksikön vuosikustannukset ovat neljä miljoonaa euroa. Keskuksessa on tosin kahdeksanpaikkainen vuodeosasto ja palveluasunnot 12 hengelle.

Keskuksen potilaat ovat sellaisia, jotka eivät selviä muissa hoitopaikoissa. Heillä on usein hiv- tai hepatiittitartuntoja, tuberkuloosia. Yksi käy hemodialyysissa.

- Meillä onkin hyvät välit kaupungin sairaaloiden somaattisten osastojen kanssa, Hvidt sanoo. Psykiatrien kanssa sen sijaan ei mene yhtä hyvin.

- Psykiatrien keskuudessa on semmoinen asenne, että riippuvuus on paha tapa.

Se on Hvidtin mukaan ongelmallista, sillä kaikilla keskuksen potilailla on kaksoisdiagnoosi ja monella sen lisäksi vielä vakava somaattinen sairaus.

HAART-lääkitys ja metadoni vaikea yhdistelmä

Potilaista suurin osa saa korvaushoitona metadonia, sillä he ovat niin vanhoja, että ovat sillä korvaushoitonsa aloittaneet. Nykyään buprenorfiini on ensisijainen lääke täälläkin.

Hvidt on huomannut, että antiretroviraalilääkkeet näyttävät heikentävän metadonin tehoa, ja keskuksen potilaiden keskimääräinen metadoniannos on 150 milligrammaa vuorokaudessa. Silti eräs potilas tarvitsee 400 milligrammaa metadonia vuorokaudessa.

- Jotkut potilaat ovat jättäneet HAART-lääkityksen pois, koska ovat kokeneet vieroitusoireidensa pahentunen sen aikana. Siksi meidän on oltava tarkkoina metadonin annostelun suhteen.

Hvidtin mukaan myös buprenorfiinista on joskus siirrytty liian helposti metadoniin, kun 8-12 milligrammaa vuorokaudessa ei ole tuottanut toivottua vastetta.

Keskuksen potilaat ovat niin vaikeahoitoisia, että useimmilla on päädytty kerran päivässä annettavaan hiv-lääkitykseen.

- Tärkeämpää kuin saada viruspitoisuus mittaamattomaksi, on meidän potilaillamme pitää se mahdollisimman pienenä koko ajan, Hvidt sanoi.

Tarvitaanko erityisvanhainkoteja?

Hiv-positiivisten heroinistien määrä on Tanskassa laskenut merkittävästi ruiskujenvaihdon ja korvaushoidon ansiosta. Helpommin tarttuvaan C-hepatiittiin terveysneuvonta sen sijaan ei ole niin hyvin purrut.

Hvidt pitääkin tulevaisuuden suurimpina haasteina suonensisäisesti huumeita käyttävien neuvontaa. C-hepatiitin hoito vaikeutuu, jos potilaalla on myös hiv-tartunta.

Tanskassa, jossa opioidiriippuuvuus on paljon Suomea vanhempi ilmiö, myös ikääntyvät riippuvaiset tuottavat hoitojärjestelmiä suunnitteleville harmaita hiuksia.

- Voidaan tarvita esimerkiksi erityisvanhainkoteja moniongelmaisille potilaille, jotka eivät voi asua tavallisissa vanhainkodeissa, Hvidt sanoo.