Psykoterapia vaikuttaa, vakuuttavat alan tutkijat Espoon Hanasaaressa järjestetyssä Psykoterapia-konsensuskokouksessa. Kliinikon kannalta suureksi ongelmaksi nousee, miten apua tarvitsevalle löydetään oikeanlainen ja -pituinen terapiamuoto.

Mustanpuhuviin vaatteisiin pukeutunut psykiatrian dosentti

Jyrki Korkeila

Turun yliopistosta pyörittelee Power pointillaan tutkimuksen toisen perään. Loppupäätelmä on seuraava: riittävän korkeatasoisia tutkimuksia erityisesti pitkien psykoterapioiden vaikuttavuudesta ei ole tehty. Pyyhkeitä tulee muistakin terapioista tehdyille tutkimuksille.

Professori

Mikael Leiman

Joensuun yliopistosta on eri mieltä. Vaikuttavuudesta on runsaasti varmaa tietoa. Tutkimusprofessori

Paul Knekt

Kansaneläkelaitokselta ja Kelasta kallistuu Leimania enemmän Korkeilan näkemykseen: vain lyhytterapioista on satunnaistettuihin kliinisiin kokeisiin pohjautuvaa tietoa, mutta pitkistä terapioista ei.

Paul Knektin johtamassa kansainvälisestikin laajassa Helsingin Psykoterapiaprojektissa selvisi nimittäin hänen mielestään nyt ensimmäistä kertaa, että lyhyen psykodynaamisen ja lyhyen voimavarasuuntautuneen terapian lisäksi myös pitkäkestoinen terapia auttaa osaa potilaista.

- Asiantuntijan arvion mukaan ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä tutkimuspotilaista parani pitkässä terapiassa 90 prosenttia ja lyhyissä terapioissa 65 prosenttia kolmen vuoden kuluessa hoidon aloittamisesta. Masennuksesta parani sen sijaan 35-45 prosenttia, Paul Knekt kertoo.

Tutkimuksessa mukana ihanneryhmä?

Helsingin Psykoterapiaprojektiin valittiin 20-45-vuotiaita masennuksesta tai ahdistuneisuushäiriöstä kärsiviä potilaita. Heistä 75 prosenttia oli naisia, ja potilaista joka viidennellä oli akateeminen tutkinto, puolet asui yksin ja lähes 70 prosenttia kävi töissä tai opiskeli.

Yleisökeskusteluissa oltiinkin huolissaan siitä, hakeutuuko ihanteellisin kohderyhmä, eli akateemiset ja eronneet naiset, pääosin psykoterapiaan. Käykö näin myös tutkimuksen alalla? Knektin mukaan asialle on vaikea tehdä mitään tutkimuksessa, jossa aineistona on edustava otos henkilöistä, jotka hakeutuvat terapiaan.

Psykoterapian vaikuttavuustutkimus poikeaa suuresti esimerkiksi lääketutkimuksesta ja on metodiltaan haastavaa. Esimerkiksi psykoterapiaprojektin potilaita hakeutui kolmen vuoden seurannan aikana myös muihin terapioihin tai käytti lääkkeitä.

- Moni potilas on ilmeisesti kokenut, ettei projektin antama hoito ole ollut riittävä, Knekt sanoo.

Myös potilaiden ominaisuuksia tutkittava

Psykoterapian vaikuttavuuden tutkimusta onkin Knektin mielestä laajennettava tarkastelemaan myös potilaiden ominaisuuksia. Tämä ajatus perustuu havaintoon siitä, että ennen hoidon alkua potilailta mitattujen psykologisten tekijöiden, kuten minän vahvuuden, psykologisen oivalluskyvyn ja ongelman luonteen, avulla voidaan löytää potilasryhmiä, jotka hyötyvät eri terapiamuodoista tai eivät hyödy niistä lainkaan.

Miten sitten kliinikko, esimerkiksi yleislääkäri, pystyy tekemään hoitopäätöksiä näin rajattujen ja elitististenkin tutkimusten perusteella?

- Kliinistä Lasten terveysstrategia ei ole tavoittanut köyhiä

WHO:n ja Unicefin kymmenen vuotta sitten kehittämä strategia kehitysmaiden tappavien lastentautien hoidon parantamiseksi ei ole toteutunut toivotulla tavalla. Integrated Management of Childhood Illnesses (IMCI) -strategian mukainen ohjelma on tavallisesti käynnistetty kaupunkialueilla, mutta se ei ole edennyt köyhille alueille ja syrjäseuduille, joissa tarve on suurin. Intervention leviämistä selvittäneessä tutkimuksessa todettiin puutteita mm. prioriteettien määrittelyssä ja ohjelmien laajentamisen tuessa. Tutkimus julkaistiin Bulletin of WHO -lehdessä.

Terveydenhuollon henkilöstön kouluttamiseen ja sairauksien ehkäisyyn tähtäävä strategia keskittyy lasten keuhkokuumeen, ripulitautien, malarian, tuhkarokon ja aliravitsemuksen hoitoon. Se kehitettiin yhdistämään WHO:n aiemmat yhden taudin ohjelmat, mutta tulokset ovat paljon huonommat kuin esimerkiksi aiemman yksinkertaisen nestehoito-ohjelman, jolla tavoitettiin köyhätkin perheet.päätöstä ei kuitenkaan voi tehdä tilastollisten keskiarvojen mukaan, sillä ryhmätutkimuksissa hajonta on aina suurta silloin, kun tarkastellaan, miten eri psykoterapiat vaikuttavat potilaisiin. Esimerkiksi depression Käypä hoito -suositus on saanut aikaan sen, että lääkäri voi aika mekaanisesti kirjoittaa lähetteen, joissa määrätään usein lääkitystä ja kognitiivista terapiaa, Mikael Leiman sanoo.

Psykoterapiataitoja myös yleislääkäreille

Kyse on Leimanin mielestä lääkärikoulutuksen suuresta haasteesta: potilasta ei saisi roikottaa pelkästään lääkehoidon varassa. Mutta mitä tehdä, kun suomalainen mies ei suostu terapiaankaan?

- Siinä psykoterapiataidot olisivat suureksi hyödyksi myös yleislääkärien praktiikassa. Nykyinen tutkimusaineisto kertoo, että yksittäisillä terapiamuodoilla saadaan kliinisesti merkitseviä tuloksia vain noin puolelle hoitoryhmien potilaista. Siksi yleislääkärillä pitäisi olla terapeuttisia työkaluja, joita hän voisi käyttää vastaanotollaan, Mikael Leiman sanoo.

Leiman on itse mukana Joensuun seudulla toteutettavassa Equal-projektissa, jossa kehitellään syrjäytymisvaarassa oleville nuorille ja aikuisille vaihtoehtoisia auttamismenetelmiä, kuten vertaisryhmiä sekä lyhyttä, psykoterapeuttisesti suuntautunutta ohjausta ja neuvontaa.

- Hyvä potilaan ja terapeutin vuorovaikutus on ehdoton edellytys terapian onnistumiselle. Moni luulee, että potilas puhuu vain omiaan, mutta todellisuudessa terapiassa puhutaan asiaa. Lisäksi terapeutit kommentoivat ja antavat neuvojakin, Leiman sanoo.

- Psykoterapian tavoitteena on usein myös itsehavainnoinnin kehittyminen ja minän eheytyminen. Jos ne ovat potilaan ongelmien taustalla, terapiaan tarvittava aika pitenee. Myös elämänolosuhteilla on suuri vaikutus terapian tuloksellisuuteen, Leiman tarkentaa.

Konsensuslausuma vastaa psykoterapiaa koskeviin kysymyksiin

Mitä psykoterapia on?

Psykoterapia on tavoitteellista, mielenterveyden ongelman tai häiriön poistamiseen tai lieventämiseen tähtäävää ammatillista toimintaa. Se pohjautuu vakiintuneeseen ja koeteltuun tietopohjaan. Psykoterapiasuuntauksen tulee perustua tieteellisesti tutkittuun yhtenäiseen psykologiseen teoriaan, joka auttaa ymmärtäämään sekä ihmisen normaalia kehitystä että psyykkisten häiriöiden eri muotoja.

Onko psykoterapia vaikuttavaa?

Psykoterapialla hoidettujen potilaiden tilanne hoidon jälkeen on parempi kuin 80 %:lla hoidotta jääneistä. Psykoterapia tuottaa vähintään yhtä hyviä tuloksia kuin aktiivinen vertailuhoito (esimerkiksi lääkehoito). Eniten tutkimusnäyttöä on lyhytkestoisesta kognitiivisesta ja kognitiivis-behavioraalisesta terapiasta ja kohtalaisesti interpersonaalisesta psykoterapiasta.

Psykoterapian tarve ja tarjonta

Työikäisistä suomalaisista arviolta 3-4 % hakee apua terveydenhuoltojärjestelmästä sellaisen depression tai ahdistuneisuushäiriön vuoksi, johon psykoterapiasta on tutkimusnäytön perusteella mahdollisesti hyötyä. Lapsista 5-9 %:lla on vakavia mielenterveyshäiriöitä. Yliopisto-opiskelijoista 20-25 % kärsii jostain mielenterveyshäiriöistä. Iso osa mielenterveyshäiriöistä jää edelleen tunnistamatta terveydenhuollossa.

Miten psykoterapiapalveluita tulisi kehittää?

Porrastetun järjestämismallin mukaan valtaosa mielenterveyshäiriöistä voitaisiin hoitaa perustasolla erikoissairaanhoidon konsultaation avulla. Mikäli perustaso ei riitä, potilas ohjataan erikoissairaanhoitoon, jossa hänelle tehdään hoitosuunnitelma. Psykoterapiakoulutus tulee siirtää yliopistojen ja korkeakoulujen vastuulle.

Miten psykoterapiatutkimusta tulisi edistää?

Julkisen terveydenhuollon tarpeisiin paremmin vastaavaa psykoterapioiden vaikuttavuustutkimusta tulee lisätä ja tukea.