Miten pitää kuulijoiden mielenkiinto yllä? Sitä miettivät useat yleisön eteen joutuvat. Monet erikoislääkärit ovat etsineet ratkaisua yliopistonlehtori

Jonna Koposen

ohjaamalta esiintymistaidon kurssilta. Päivän aikana heille on selvinnyt, että liikaa asiaa esitykseensä ei kannata ahtaa. Asiantuntijoiden esityksissä vaanii aina infotulvan riski.

Powerpoint-esitystä laativan on syytä pysähtyä miettimään, miten asiansa rajaa ja mikä on esityksen ydinsanoma. Kun tiedon jaottelee tiiviisiin osiin, se on helpompi omaksua. Ja kun esityksen ensisijaisena tavoitteena on vaikuttaa kuulijoihin, kannattaa kiinnittää huomiota asian monipuolisiin ja loogisiin perusteluketjuihin.

Yleisössä istuu erityyppisiä ihmisiä. Yksi oppii auditiivisesti, ja hänelle puhutun sanan osuus on painavin. Visuaalinen oppija kiinnittää suurimman huomion kirjoitettuun tekstiin ja kuviin, kinesteettinen oppija puolestaan esiintyjän eleisiin, ilmeisiin, äänenpainoihin ja esityksen tuottamiin tunne-elämyksiin.

Aktivointi herättää yleisön mielenkiinnon heti esityksen alussa, Jonna Koponen muistuttaa.

- Kuulijoille voi esittää suoran kysymyksen tai heitä voi pyytää äänestämään jostain asiasta perinteisellä "käsi ylös" -vastauksella. Usein näitä menetelmiä kartetaan tiukkaan aikatauluun vedoten, mutta eivät ne vie juurikaan aikaa.

Mielenkiintoa voi pitää yllä myös havainnollistamalla asiaa ja ottamalla käyttöön erilaiset äänen keinot. Tauotukset, painotukset ja voimakkuuden säätely kutittelevat kuulijan mieltä. Eikä puhujanpöntön taakse kannata jämähtää.

- Kävely katsojiin päin herättää kiinnostusta ja katsekontakti herättää luottamusta, Koponen kertoo.

Esitykseen voi upottaa viihdyttävyyttä esimerkiksi jonkun hauskan kuvan tai sarjakuvan muodossa. Huumorin käyttö täytyy harkita huolella, eikä esitykseen kannata liimata irtovitsejä.

Rutiini rauhoittaa hermoja

Päätyökseen puheviestintää Kuopion yliopistossa opettava Koponen sanoo, että esiintyjän kannattaa sisäistää, miksi esiintymistaitoja tarvitaan.

- Vuorovaikutusosaaminen ei ole erillinen osa ammattiosaamista ja asiantuntijuutta, vaan nimenomaan osa sitä. Vuorovaikutusta voi harjoitella ja kykyjä kerryttää. Ajatus siitä, että vuorovaikutustaitoja on suotu vain joillekin, on väärä.

Koposen kursseilla selvitetään ensin, mihin osallistuja kokee tarvitsevansa harjoitusta ja mikä on kunkin oma tavoite. Jokainen pitää 10 minuutin pituisen esityksen, joka videoidaan. He arvioivat suorituksensa ensin itse, sitten sen arvioivat muut kurssilaiset ja kouluttaja.

- Tärkeintä on tulla tietoisemmaksi omasta esiintymisestään ja saada vertaistensa palautetta, väitöskirjaa lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutuksesta valmisteleva Koponen sanoo.

Myös hyvin yleiseen esiintymisjännitykseen saa harjoittelemalla apua. Kun kokemusta tulee lisää ja esiintymisestä tulee rutiininomaisempaa, jännittäminen vähenee.

- Jännittämisestä saadaan paremmin niskalenkki, kun tiedetään, mitä tilanteessa fysiologisesti tapahtuu. Itseensä kannattaa myös suhtautua sallivammin. Virheitä saa tehdä ja jännitys on normaalia. Yleensä kuulija ei edes huomaa esiintyjän jännitystä.

Koponen muistuttaa, että esiintymistilanne on vuorovaikutusta esiintyjän ja yleisön välillä. Yleisö haluaa esiintyjän onnistuvan. Ja jos esiintyjälle tulee tilanne, ettei saa ajatuksen päästä kiinni, pallon voi heittää yleisölle.

- Onko teillä tässä kohtaa jotain kysyttävää?

Jännitys katoaa kantapäiden kautta

Selkeys ja kiteytystaito. Siinä ansiot, joilla Helsingin yliopiston lääketieteen kandidaattiseura valitsi keuhkosairauksien dosentti Marjukka Myllärniemen vuoden 2010 luennoitsijaksi. Substanssiosaamisen lisäksi hänellä, kuten kaikilla luennoitsijoilla, on paljon hiljaista tietoa, jota kandit kiitollisena ottavat vastaan.

Ei yleisön eteen kävely ole Myllärniemellekään aina helppoa ollut. Jännitys on yrittänyt viedä sanat mielestä, joten varmuuden vuoksi hän aikaisemmin kirjoitti asioita paperille, etenkin jos aihe ei ollut sitä ominta omaa. Ja jos jännitys uhkaa ottaa vallan, Myllärniemi tekee, kuten pedagogiikan kurssilla opetettiin: naulaa kantapäät lattiaan. Temppu tepsii joka kerta.

- Pieni jännitys on kuitenkin pakollista, jotta esitys onnistuisi, Myllärniemi sanoo.

Esitystilanteeseen hän ei erityisesti valmistaudu. Esitelmät ja luennot kypsyvät aivoissa, ja edellisenä iltana ne pusertuvat valmiiksi. Aiemmin, jos Myllärniemi piti esityksensä vieraalla kielellä, hän saattoi lukea sen kielistä sanomalehteä orientoituakseen. Hän saattoi myös harjoitella vaikeampien termien lausumista ääneen.

- Nykyisin menen tilanteeseen kylmiltään. Paineet auttavat skarppaamaan.

Opiskelijat ovat pitäneet Myllärniemen tavasta laittaa itsensä likoon vaikka kertomalla tekemästään mokasta. Suurin yllätys luennoitsijalle itselleen oli kuitenkin se, että opiskelijat arvostivat hänen heti esityksen aluksi antamaansa sidonnaisuusilmoitusta.

- Ehkä se antaa signaalin siitä, että heitä kunnioitetaan, Myllärniemi pohtii.

Myllärniemi on osallistunut yliopiston pedagogiikkakurssin lisäksi esiintymistaidon kurssille. Sellaista hän suosittelee kaikille televisio- ja radioesiintyjille.

- Televisioesiintymisestä on hyvä huomata erilaiset maneerit, joiden vaikutus ruudussa moninkertaistuu. Toisaalta televisiossa hetkellisen ajatuskatkon voi peittää ajatusta esittävillä eleillä ja ilmeillä, mutta suora radiolähetys on mielestäni todellinen taitolaji, Myllärniemi naurahtaa.

Entä millaista esitelmää hän itse mielellään kuuntelee ja katselee?

- Todellista suuruutta osoittaa, jos henkilö lähtee tarinalliselle sivupolulle ja kytkee asiansa siihen. Tärkeintä kuitenkin olisi, että esiintyjä ottaisi katsekontaktin yleisöönsä. Interaktio auttaa synnyttämään keskustelua, ja sehän yhteenkokoontumisten tarkoitus on.

Fakta

Hyvän esityksen resepti

Rajaa aihe.
Mieti ydinsanoma.
Jäsennä esitys.
Ajattele kuulijaa.
Havainnollista puhetta.
Harjoittele!
Säilytä katsekontakti.
Älä pelkää mokaamista.