Kosteusvauriorakennuksista löytyy myös ameboja
Tutkimus tuo uutta tietoa hometaloissa tapahtuvasta mikrobialtistumisesta.
FM Terhi Yli-Pirilän ympäristötieteen alaan kuuluva, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa toteutettu väitöstutkimus selvitti amebojen esiintymistä ja niiden vaikutuksia muihin kosteusvauriossa tavattaviin mikrobeihin. Kuopion yliopistossa 8. toukokuuta tarkastettava väitöstutkimus tuo uutta tietoa hometaloissa tapahtuvasta mikrobialtistumisesta.
Tutkimuksessa viljeltiin amebat 124 kosteusvaurioituneesta rakennuksesta otetusta näytteestä ja selvitettiin, esiintyykö samoissa näytteissä kosteusvaurioita ilmentäviä mikrobeita, kuten sädesieniä tai tiettyjä homesukuja. Lisäksi seurattiin laboratoriokokeissa, kuinka kauan Acanthamoeba polyphaga -amebat säilyivät elinkykyisinä nykyaikaisilla rakennusmateriaaleilla.
Amebat ovat melko yleisiä kosteusvaurioissa
Ameboja löytyi 22 prosentissa rakennusmateriaalinäytteistä, joten ne ovat melko yleisiä kosteusvaurioiden mikrobeja. Amebat esiintyivät usein yhdessä kosteusvauriota ilmentävien homesienten ja bakteerien kanssa, ja erityisesti kaikkein pahiten vaurioituneissa rakennusmateriaaleissa. Laboratoriokokeissa havaittiin, että amebat säilyvät elinkykyisinä jopa kuukausia useimmilla rakennusmateriaaleilla, jos materiaali on märkä.
Yhteiskasvatuskokeissa ilmeni, että vuorovaikutus amebojen kanssa voi vaikuttaa mikrobien tulehdusta aiheuttaviin ominaisuuksiin. Bakteereista Streptomyces californicus ja homesienistä Penicillium spinulosum olivat ameban kanssa kasvettuaan toksisempia ja aiheuttivat suuremman tulehdusvälittäjäaineiden tuotannon kuin erikseen kasvatettuna.
Väitöstutkimus osoittaa, että amebat ovat osa kosteusvaurioissa esiintyvää mikrobiekologista verkostoa. Vuorovaikutus amebojen kanssa voi muuntaa toisten kosteusvaurioissa kasvavien mikrobien ominaisuuksia, joten on mahdollista että amebat ovat välillisesti osallisia hometaloihin yhdistetyissä terveyshaitoissa. Amebojen osuutta tulisikin selvittää tarkemmin kosteusvaurioaltistumista koskevissa tutkimuksissa.
Väitöskirja on julkaistu sarjassa THL julkaisuja (Research 13), ISBN 978-952-245-075-3.