Solu- ja kudosteknologian seuraavaa läpimurtoa odotetaan silmä- tai hermosolujen tuottamisessa.

Onko tuhoutuneen leukaluun tilalle mahdollista kasvattaa uusi? Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteisyksikössä BioMediTechissä tehdään jo nyt asioita, jotka kuulostavat enemmän tieteisfantasialta kuin lääketieteen todellisuudelta.

− Pisimmällä olemme pään alueen luu- ja pehmytkudosten korvaamisessa. Onnistuneita hoitoja on tehty jo lähes 30 potilaalle, kudosteknologian professori, kudospankin johtaja Riitta Suuronen kertoo.

Avun saaneilla potilailla on ollut laajoja, esimerkiksi kasvainten tai infektioiden aiheuttamia vaurioita. Tuhoutuneita alueita on lähdetty korvaamaan kehon omasta rasvakudoksesta eristettyjä kantasoluja käyttäen.

− Kerättyjä soluja erilaistetaan ja lisätään laboratoriossa nelisen viikkoa. Sen jälkeen niihin yhdistetään biomateriaalia ja mahdollisesti kasvutekijöitä, jotta kappaleelle saadaan oikea muoto ja koko. Suurimmillaan osat saattavat olla yli kämmenen kokoisia, Suuronen kertoo.

Kasvattaminen voi tapahtua suoraan puutoskohdassa, mutta myös muualla kehossa lihaksessa tai ihon alla. Esimerkiksi yhdelle potilaalle kasvatettiin korvaava leukaluu vatsalihaksessa ennen osan siirtämistä paikalleen.

− Kyse on potilaista, joita ei perinteisemmillä lääketieteen keinoilla ole pystytty auttamaan ollenkaan, Suuronen huomauttaa.

Suomi ja BioMediTech ovat alan todellisia edelläkävijöitä.

− Toistaiseksi muualta ei ole ainakaan raportoitu vastaavanlaisista, onnistuneista hoidoista, Suuronen sanoo.

Tieteellisen ilon lisäksi Suuronen sai viime viikolla ottaa vastaan myös akateemista loistetta, kun Tampereen teknillinen yliopisto vihki Suurosen kunniatohtoriksi promootiossaan.

Kustannukset laskevat

Luun kasvattamisessa edetään Riitta Suurosen mukaan jatkossa yhä isompiin ja vaativampiin kappaleisiin.

− Tekniikka nopeutuu, halpenee ja muuttuu entistä potilasystävällisemmäksi. Tietokonemallinnuksen avulla palikoista osataan tehdä täsmälleen oikeanlaisia, Suuronen visioi.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kiinnostus suomalaisia hoitotuloksia kohtaan on hänen mukaansa suurta.

− Yhdysvaltain armeijalla on tälläkin hetkellä satoja vammautuneita sotilaita, joilla on vakavia vaurioita nimenomaan kasvojen alueella.

Riitta Suuronen arvioi, että seuraavaksi kudosteknologia etenee varsinaisiin hoitoihin silmä- ja hermosolujen korvaamisessa. Tällöin apua saisivat esimerkiksi verkkokalvon rappeumaa sairastavat sekä selkäydin- ja aivovammapotilaat.

− En pidä mahdottomana, että yksikkömme silmä- ja hermoryhmät olisivat kymmenen vuoden kuluttua yhtä pitkällä kuin luuryhmä nyt.

Muut tutkimuslinjat keskittyvät muun muassa ihon ja sydämen soluihin.

− Kokonaisen uuden sydämen kasvattamisesta ei sentään puhuta. Mutta erilaistamalla kantasoluista sydänsoluja ja -kudosta voidaan turvallisesti testata, miten eri lääkkeet vaikuttavat juuri tietyn ihmisen sydämen toimintaan.

Lainsäädäntö avainasemassa

Haasteita solu- ja kudosteknologian kehittämisessä riittää. Niistä suurimpia on rahoituksen turvaaminen.

− Tämä on käsityötä, jota tehdään laboratorio-olosuhteissa. Kustannuksia siis kertyy väkisinkin. Meidän onneksemme Tekes on jo pitkään uskonut suomalaisten alan tutkijoiden mahdollisuuksiin, Riitta Suuronen toteaa.

Lisäksi tutkimuksen edellytyksiä sanelevat lait ja poliittinen suhtautuminen kantasolujen hyödyntämiseen.

− Suomessa olosuhteet ovat paremmat kuin monessa muussa maassa. Meillä lainsäädäntö antaa mahdollisuuden tehdä tutkimusta ja toteuttaa hoitoja sairaalan sateenvarjon alla.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa alan tutkijoiden tilanne on paljon hankalampi. Lupa hoitaa yhtä ainoaa potilasta saattaa edellyttää valtavaa paperisotaa, ja riski joutua haastetuksi oikeuteen on iso.

Euroopassakin on toistaiseksi rekisteröity vasta yksi alan tuote. Potentiaalisia markkinoita on kuitenkin valtavasti.

− Tulevaisuudessa kantasoluja voisi olla saatavina ikään kuin hyllytavarana. Osalla ihmisistä rasvasolut ovat nimittäin erityisen herkkiä erilaistumaan haluttuun suuntaan. Tällaisten luovuttajien solut olisivat käyttökelpoisia potilashoitoihin, Riitta Suuronen sanoo.

Hypen tilalle hope

Innokkain kohina kantasolujen ja kudosteknologian ympäriltä on haihtunut, mikä on Riitta Suurosen mielestä enimmäkseen positiivista.

− Noin 15 vuotta sitten oli kova hype. Sen tilalle on tullut hope, toivo. Aikanaan alalle perustettiin turhankin kovin odotuksin firmoja, jotka sitten menivät nurin. Tämä teki kehitykselle hallaa.

Riitta Suuronen arvioi Suomen edelläkävijyyden säilyvän erityisesti rasvasolujen hyödyntämisessä.

− Koko yksikössämme on jo noin 350 bioteknologian ja -tekniikan tutkijaa, eli olemme kansainvälisestikin merkittävän kokoinen toimija. Kasvu jatkuu edelleen, mutta maltillisempana kuin toiminnan alkuvuosina.

Jos suunta jatkuu nykyisenä, solu- ja kudosteknologialla on Riitta Suurosen mukaan kaikki mahdollisuudet kehittyä kolmanneksi tärkeäksi hoitomuodoksi lääkehoidon ja kirurgian rinnalle.

− Lopulta osataan mahdollisesti kasvattaa potilaille kokonaisia korvaavia elimiä. Niin pitkällä ei olla vielä vuonna 2020 − mutta ehkä jonain päivänä.

Tämän vision toteutuminen tarkoittaisi todellista nykymuotoisen lääketieteen mullistumista.

− Amputoidut raajat voitaisiin korvata. Diabetes olisi parannettavissa kasvattamalla uusi haima, ja munuainen pystyttäisiin korvaamaan ilman ulkopuolista luovuttajaa.