Kuntia maaniteltu yhteistyöhön vuosia Paljon puhetta, vähän villoja
Kun pieni kunta järjestää yksin koko perusterveydenhuollon kaikkine tukipalveluineen tänä kalliin teknologian aikana, kyse on järjettömän kalliista kilpavarustelusta, miettii ylilääkäri Kati Myllymäki sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Kuntien yhteistyöstä palvelujen tuottamisessa on puhuttu vuosikausia, mutta käytännöksi puhe muuttuu perin hitaasti. Kuntia yhteistyöhön hätistellyt kuntaministeri Hannes Manninen väläytti äskettäin jopa turvautumista lainsäädännön apuun, ellei yhteistyötä synny vapaehtoisesti.
- Suomessa on 160 terveyskeskusta, joiden väestöpohja on alle 10 000 asukasta mutta jotka yrittävät järjestää kattavasti kaikki palvelut, jotka terveyskeskuksen tulisi järjestää, sanoo Kati Myllymäki, joka alkuvuodesta kiersi maan ns. terveyskeskuskierroksella.
Hän laskee Suomessa olevan 286 terveyskeskusta ja niissä 250 laboratorioyksikköä. Röntgenyksiköitä terveyskeskuksissa on 209. Kunnan päättäjien halua itsellisyyteen ei välttämättä horjuta edes siirtyminen digitaaliseen röntgeniin. Terveyskeskuskierros osoitti, että pienessä kunnassa voidaan valmistautua ottamaan vielä tämäkin askel omin voimin.
MIKÄ ON TERVEYSKESKUKSEN YDINTOIMINTAA?
- Onko terveyskeskuksen ydintoimintaa digitaalisen tiedon varastointi tai laboratorioanalytiikka, vai olisiko se kuitenkin potilaan kohtaaminen, hoitaminen ja ennaltaehkäisevä työ, kysyy Myllymäki, jota hirvittää kuntien päällekkäisiin investointeihin käytetyn rahan määrä.
Hän muistuttaa, että terveyskeskukset on rakennettu 1970-luvulla, jolloin ei tiedetty mitään sen enempää internetistä kuin digitaalisista röntgenkuvistakaan. Tämän päivän kallis teknologia pitäisi keskittää yksiköihin, joiden koko on mielekäs ja joiden ydinosaaminen on vaikkapa sitä digitaalista osaamista.
Nyt rahaa kuluu koneisiin, laitteisiin, huoltoihin ja vanhenevaan teknologiaan ilman, että se tuottaa potilaalle parempia palveluja.
- Samaan aikaan kun terveydenhuoltoon vaaditaan lisää rahaa, sen annetaan toisaalla valua teknologiaan ja oheispalveluihin, vaikka se raha voitaisiin käyttää tehokkaammin ja sijoittaa säästö potilashoitoon, Myllymäki harmittelee.
Kuntien keskinäistä laajaa yhteistyötä tarvittaisiin hänen mukaansa nyt myös uusissa call-centereissä, terveyspalvelujen puhelinneuvonnassa. Joissakin kunnissa nekin haluttaisiin hoitaa omin voimin sillä perusteella, että henkilökunta tuntee hyvin asukkaat. Kati Myllymäki kuitenkin laskee, että viikot ympäriinsä kautta vuorokauden toimivaan puhelinneuvontaan tarvitaan puhelujen määrästä riippuen vähintään kahdeksan sairaanhoitajaa. Kuinka monta kokenutta hoitajaa työhön on irrotettavissa alle 10 000 asukkaan kunnasta, hän kysyy ja ehdottaa vähintään seutukunnan laajuisia ratkaisuja. Esimerkiksi pohjoisimmassa Suomessa yhteisestä puhelinneuvonnasta keskustelevat sairaanhoitopiirit keskenään.
YHTEISTYÖ ON MAAILMAN VAIKEIN ASIA
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.) peräänkuulutti äskettäin kuntien tiiviimpää yhteistyötä palvelujen tuottamisessa. Hänen mukaansa kuntien vastuulla olevien palvelujen tuottamista on välttämätöntä organisoida kuntarajat ylittäen.
Manninen otti esiin myös mahdollisuuden, että kuntia velvoitetaan yhteistyöhön tarvittaessa jopa lainsäädännön voimalla.
- Tietysti tässä nyt katsotaan ja toivotaan, että kuntien välillä syntyisi yhteistyötä esimerkiksi terveyskeskuskokonaisuuksien puitteissa. Jos näyttää siltä, ettei terveydenhuollosta pystytä vastaamaan eikä yhteistyötä synny, niin silloin lainsäädännöllä täytyy luoda edellytykset yhteistyölle, Manninen kommentoi kysymystä, mitä lainsäädäntötoimet voisivat olla terveydenhuollossa.
Hän viittaa esimerkiksi valtion edellyttämien palo- ja pelastustoimen alueiden muodostamiseen. Jos kunnat eivät päässeet yhteisymmärrykseen alueista eivätkä kustannusten jaosta, ehdot määräsi lopulta valtio. Sama ajatusmalli voidaan Mannisen mielestä ulottaa muuallekin.
- Jos palveluja ei muuten pystytä turvaamaan, se on viimesijainen keino, mutta tietysti huomioon otettava sekin.
- Yhteistyö on maailman vaikein asia, sanoo Manninen, mutta uskoo siihen silti vielä päästävän vapaaehtoisestikin, kun taloudellisista voimavaroista tulee riittävä puute.
OMAA LUOMUSTA ON VAIKEA PURKAA
Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioista vastaava varatoimitusjohtaja Pekka Alanen nostaa tärkeimmäksi yhteistyökysymykseksi terveydenhuollossa terveyskeskusten koon kasvattamisen Etelä- ja Keski-Suomessa.
Alanen myöntää kuntien yhteistyön etenevän hitaanpuoleisesti.
Mistä yhteistyö sitten kiikastaa, asiastahan on puhuttu vuosikaudet?
- Keskeiset peruspalvelut rakennettiin kunnissa 1970-80-luvuilla, ja päättävissä elimissä ja virkamiehissä on vielä paljon samoja ihmisiä, jotka olivat näitä palveluja luomassa. On hirveän vaikea purkaa sitä, mitä on itse aikanaan ollut kehittelemässä. Oman kunnan rajojen yli katsominen ei ole niin helppoa, jos pelkää oman luottamusmies- tai virkapaikan menettämistä, Alanen miettii syitä.
Kuntaliitto suosittelee, että jokainen kunta tekisi oman palvelustrategiansa, jolla haetaan vastausta kysymykseen, miten kunta selviää palvelujen järjestämisestä seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Alasen mukaan kunnissa on strategioiden pohjaksi paljon tietoa, kunhan se vain otetaan käyttöön.
- Sen pohjalta on lähdettävä katsomaan, mikä on palvelujen todellinen tarve, mitä ne maksavat ja missä tarvitaan yhteistyötä. Faktat kummasti avaavat esimerkiksi omaan asemaan liittyviä tai puoluepoliittisia lukkoja.
