Ajan­kohtai­sta

Kuntoutus 
pysäytti lääkärin

Lääkäreille tarkoitetussa Aslak-kuntoutuksessa kaikki suorittaminen loppui. Lastenneurologi Päivi Olsénin tärkein löytö oli armollisuus itseään kohtaan. - Keskusteluissa avautui koko elämä, ja se auttoi.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/_paiviolsen_vaaka_kertajulk.jpg

Erikoislääkäri Päivi Olsénin työ OYS:n lastenneurologian osastolla oli ollut hektistä jo pitkään. Töitä ja ylitöitä oli paljon.

– Havahduin siihen, että näin ei voi enää jatkua. Minulla oli työuupumuksen oireita, ja olin yhteydessä työterveyshuoltoon. Tuntui, etten jaksa, yksinkertaistenkin päätösten teko oli vaikeaa ja kävin ärtyneeksi.

Jälkikäteen ajatellen uupumusta ei aiheuttanut pelkkä työ, vaan myös muutokset omassa elämässä.

– Uupumuksen varmaan laukaisi työn hektisyys, mutta olin vastuussa isoista asioista myös yksityiselämässä. Vanhenin itse mutta myös omat vanhempani vanhenivat. Heitä ja heidän asioitaan täytyi hoitaa, eikä itselle jäänyt lainkaan palautumisaikaa.

Kuntoutus pysäytti jatkuvan menemisen.

– Kun hoidin itseäni niinä kiivaina vuosina, kaikki liikuntakin oli suorittamista: juoksua ja hikijumppaa. Kuntoutuksessa pysähdyttiin ja suorittaminen loppui.

Vertaiskeskusteluja 
elämästä

Päivi Olsén osallistui lääkäreille tarkoitettuun Aslak-kuntoutukseen. Kurssille osallistui kymmenen kutakuinkin samanikäistä naislääkäriä, joiden ryhmässä syntyi hyvä henki. Kokemuksissa ja ongelmissa oli paljon yhteistä, joten omia tuntemuksia oli helppo tuoda esille.

Eivätkä keskustelut jääneet pelkkiin työasioihin.

– Työuupumukseen varmaankin liittyy koko ihmisen elämänkaari ja kokemukset, vanheneminen ja luopuminen. Yhteiset kokemukset naisen elämästä olivat tärkeitä. Keskusteluissa avautui koko elämä, ja se auttoi. Ne palauttivat raiteille näkemään muita ja suhteuttamaan omia asioita. Kokonaisuuden näki paremmin.

Päivi Olsén päätti jo etukäteen, että uskaltautuu puhumaan. Toisin kuin hän oli pelännyt, se ei tuntunutkaan kauhealta.

– Ajattelin, etten hyödy kurssista mitään, ellen altista itseäni. Ryhmässä saattoi ventiloida omia asioitaan turvallisesti ja tiesi, ettei sieltä vuoda mitään. Vertaistuki on tärkeää.

Jotain ryhmästä kertoo sekin, että naiset ovat tavanneet uudelleen vuoden kuluttua kurssin päättymisestä ja taas uusi tapaaminen on sovittu.

Ole armollinen itsellesi

Kurssin vetäjät auttoivat näkemään, miten asioita voi katsoa monesta näkökulmasta.

– Sitä kautta ja vertaiskeskusteluissa heräsi näkemys, että vihollinen on peilissä. Jokaisella on kiirettä ja töissä voisi olla helpompaakin. Jaksaminen riippuu kuitenkin aika paljon omasta toiminnasta: miten itse suhtaudut asioihin ja mitä kaikkea otat tehtäväksi. Täytyy osata laittaa rajat itselleen, Päivi Olsén kertoo.

Omalla toiminnalla voi vaikuttaa myös ympäristöön.

– Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos pystyy muuttamaan omaa suhtautumistaan, saa samantapaista palautetta, ja se auttaa jaksamaan paremmin.

Tärkein löytö oli kuitenkin armollisuus itseä kohtaan.

– Sitä tarvitsin ehkä eniten. Olen työaddikti, ja hyväksyn sen, että työllä on minulle hyvin suuri merkitys. Se että teen paljon töitä, on osa persoonaani, mutta kun ikää tulee enemmän, ei enää jaksakaan. Silloin pitää tiedostaa, että työt ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on pitää huolta itsestään, että jaksaa tehdä niitä rakkaita töitä.

Työkierto helpotti

Kuntoutuksessa pidetään tärkeänä, että muutoksia tapahtuisi myös työpaikalla. Päivi Olsén oli aikaisemmin osastovastuussa ja vastusti työkiertoa, mutta muutti mielensä. Nyt työkierto on toteutunut, ja hän on lastenneurologian poliklinikalla.

– Kierto tasaa kuormitusta ja helpotti ehdottomasti myös minua. Psyykkinen kuormittavuus on vähentynyt, vaikka töitä on edelleen paljon.

Kuntoutuksessa opitun muuttuminen käytännöksi vaatii hänen mukaansa harjoittelua.

Teetkö nyt jotain toisin kuin aikaisemmin?

– En kauhean paljon, Olsén nauraa.

– Olen edelleen vähintään yhtä kiireisesti töissä ja teen paljon ylitöitä, mutta en väsy tai ahdistu samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kaikkein tärkeintä on varmaankin tietoisuus siitä, että voin itse vaikuttaa ympäristöön ja omaan jaksamiseeni. Jotakin minussa on muuttunut.

Suvi Sariola

Kuva: Kati Leinonen

Lue koko juttu perjantaina 25.5. ilmestyvästä lehdestä.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030