Palvelujen käyttäjän on saatava valita. Tähän kiteytyy uuden terveydenhuoltolain ajatus potilaan valinnanvapauden lisäämisestä. Potilaalle esitetään laissa aktiivisempaa ja vahvempaa roolia sekä suhteessa omaan terveyteensä että lääkäriin, kun sairaus iskee.

Kun potilas pääsee valitsemaan, hyöty koituu koko järjestelmälle, STM:ssä uskotaan. Valinnanvapaus lisää kilpailua julkisen ja yksityisen sektorin välillä sekä parantaa palveluiden laatua. Potilaan aktiivisempi ote hoitoonsa parantaa myös potilasturvallisuutta.

Potilaasta tulee muutoksen myötä potilaskuluttaja ja ilmiön uskotaan tuovan julkiselle puolelle oikeaa asiakaspalvelua, arvioi erikoistutkija, YTT Helena Tuorila Kuluttajatutkimuskeskuksesta.

- Potilaat toivovat lääkäriltä aitoa kuulemista. Lääkärien ammattitaidossa ei ole korjattavaa, mutta heille on järjestettävä aikaa keskusteluun potilaiden kanssa. Paternaalisesti potilaisiin suhtautuvat lääkärit kadonnevat, kun lääkärisukupolvi vaihtuu, Tuorila sanoo.

Tuorila arvioi, että lääkäreiden on hyväksyttävä potilaan aktiivisempi rooli myös asennetasolla. Potilaan omia näkemyksiä sairaudestaan ei voida enää pitää riesana, kuten nykyään joskus tapahtuu. Potilas saapuu jatkossa lääkärin pakeille "valmis diagnoosi" takataskussaan nykyistä useammin, joten ilmiöön on alettava varautua.

Potilaalta myös edellytetään enemmän

Paitsi lääkärin, potilaankin on muututtava. Moni potilas haluaa, että lääkäri tekee vastaanotolla diagnoosin niukkojen oirekuvausten perusteella ja parantaa hänet sormia näpäyttäen. Aktiivinen toimijuus tarkoittaa, että potilaan on jaksettava ottaa selvää terveyteensä liittyvistä asioista ja esimerkiksi lähiseudulla tarjottavista terveyspalveluista.

- Luotettavaa tietoa on kyllä runsaasti saatavilla, mutta esimerkiksi internetissä se on kovin pirstaleina. Lisäksi tiedon täytyy olla helposti ymmärrettävää, ei ammattijargonia. Lääkärin tulisi voida vastaanotolla kertoa, mistä potilas löytää sairauteensa liittyvää lisätietoa.

Tuorila muistuttaa, että kaikki potilaat eivät koskaan muutu aktiivisiksi toimijoiksi eivätkä lääkärin kanssa tasa-arvoisiksi asiantuntijoiksi. Myöskään lääkärin ammattistatus ei ole vaarassa: vain lääkäri osaa koulutuksensa kautta yhdistellä asioita ja miettiä syy-yhteyksiä laajemmin.

- Varmasti moni, joka tuntee itsensä sairaaksi, haluaa vain nopeasti päästä lääkärin vastaanotolle. Tietokone on viimeinen asia, joka siinä tilanteessa kiinnostaa.

Potilaan on myös opittava avaamaan rohkeasti suunsa ja olemaan eri mieltä. Jos ei aio käyttää lääkärin määräämää lääkettä, se on kerrottava lääkärille.

Vapaus tuo luonnollisesti mukanaan myös vastuun.

- Potilaan on turha valittaa, jos tuli valittua "väärä lääkäri" tai "väärä vastaanotto", Tuorila muistuttaa.

Nyt terveyskansalaisuutta oppimaan

Kuinka kansalaisista sitten tulee potilaan roolissa aktiivisia kuluttajia, jotka omaksuvat EU:n ajaman terveyskansalaisuuden? Perusteltujen päätösten tueksi on kehitettävä erityistä terveysosaamista eli kykyä lukea, suodattaa ja ymmärtää terveystietoa. Luotettavaa terveystietoa on oltava tarjolla runsain määrin.

Terveystietoa opiskellaan itsenäisenä aineena peruskoulun 7.-9.-luokilla sekä lukiossa. Riittääkö oppiaineen tuntimäärä ja sisältö kasvattamaan tulevaisuuden aikuisista terveyskansalaisia ja aktiivisia potilaita?

- Aktiiviseen kansalaisuuteen liittyviä asioita opiskellaan myös muissa aineissa, kuten yhteiskuntaopissa ja luonnontiedeaineissa. Terveystieto-oppiaine ei lähesty aihetta vain yksilökasvatuksen näkökulmasta, vaan se antaa välineitä pohtia asioita yhteiskunnalliselta kannalta, opetusneuvos Heidi Peltonen Opetushallituksesta sanoo.

Peltonen ei ota kantaa siihen, pitäisikö perusopetusta muuttaa terveydenhuoltolain ja potilaan lisääntyvän valinnanvapauden takia. Hänen mukaansa terveydenhuollon tehtävä on edelleen antaa vanhemmille ja lapsille sitä tietoa ja ymmärrystä, jota potilaan muuttuva rooli vaatii.

Aikuisia tulisi infota valinnanvapaudesta ja uudenlaisesta vastuusta esimerkiksi mittavilla mediakampanjoilla, arvioi erikoistutkija Helena Tuorila.

- Lisäksi olisi hyvä, että netissä tarjottava terveystieto saataisiin yhden, helposti muistettavan osoitteen taakse. n

Mitä potilas voi valita?

Näillä näkymin terveydenhuoltolaki tulee voimaan 1.5.2011. Tällöin potilas voi valita terveysaseman oman kotikuntansa tai yhteistoiminta-alueen sisältä. Valinnan voi tehdä kerran vuodessa. Erikoissairaanhoidossa potilas voi valita hoitoa antavan yksikön erva-alueeltaan, joita on Suomessa viisi. Valinta on tehtävä yhteisymmärryksessä lähetteen kirjoittavan lääkärin kanssa.

Potilas ei voi aina valita hoitavaa lääkäriä, mutta toive on otettava huomioon, kuten nykyisinkin. STM painottaa, että toive pitäisi huomioida erityisesti perusterveydenhuollon yksiköissä.

Vuonna 2014 valinnanvapaus laajenee niin, että potilas voi valita terveysaseman ja erikoissairaanhoidon yksikön koko maasta.