Rakasta omaista hoitaa huolimaton ja ylimielinen kollega. Vai onko sittenkin potilaan sukulaislääkäri kaikkeen sekaantuva hankala persoona? Ei ole harvinaista, että lääkärit joutuvat hankauksiin silloin, kun potilaana on toisen omainen.

Vaakakupeissa keikkuvat toisaalta halu olla kollegiaalinen, kiltti, pidetty ja mukava, toisaalta raastava huoli omaisesta, kuvaa gynekologi Marjukka Hirvioja omien kokemustensa pohjalta. Miten näistä tilanteista voisi selvitä niin, että sekä potilas että kollegiaalisuus voittaisivat?

- Paras keino ratkoa ongelmatilanteita on avoin ja vastapuolta kunnioittava keskustelu, ajattelevat omaisen rooliin joutuneet kollegat.

Seurattuaan appensa viimeisiä hetkiä luustoon edenneen keuhkosyövän ja riittämättömän kipulääkityksen kanssa Marjukka Hirvioja päätti, ettei enää koskaan jätä kohteliaisuuden vuoksi puuttumatta asiaan, jos kärsivän ihmisen etu sitä vaatii.

Tuolloin, 1980-luvulla, Hirvioja työskenteli sairaalassa anestesialääkärinä ja tiesi, että loppuvaiheen kipua voidaan hoitaa pienillä ylläpitoannoksilla morfiinia. Terveyskeskussairaalassa tätä ei kuitenkaan tiedetty ja kun Hirvioja pitkään emmittyään päätti puuttua appensa hoitoon, tämä oli yön aikana kuollut.

Kokemus teki rohkeammaksi puuttumaan asioihin, mutta ei ole tehnyt puuttumisesta sen helpompaa.

Vieraan paikkakunnan sairaalassa tuntemattomien kollegojen keskellä lääkäriomainen myös huomaa äkkiä, että hänellä ei olekaan samaa uskottavuutta kuin omalla työpaikalla. Leikkauspotilaita vuosikymmeniä hoitanut Hirvioja koki tämän seuratessaan iäkkään äitinsä toipumista keuhkoleikkauksesta. Monet merkit kertoivat parantumisen etenevän huonosti, mutta koska potilas tsemppasi lääkärikierroilla, tilanne jäi hoitavilta lääkäreiltä huomaamatta.

Hirvioja epäili alusta saakka leikkauksen jälkeistä infektiota ja yritti ottaa asiaa puheeksi. Hänen pitkää työkokemustaan ei huomioitu ja oikean hoidon aloittaminen viivästyi viikolla.

- Lääkäriomaisen on hyvä luottaa kollegaan, mutta olla vähän kuulolla, että meneekö kaikki hyvin. Itsensä kanssa on hyvin vaikea tulla toimeen, jos ei puutu asioihin, vaikka tietää niiden olevan vialla, Hirvioja ajattelee.

Lähtökohtana pitää olla luottamus

Farmakologian emeritusprofessori ja psykiatrian dosentti

Erkka Syvälahti

on vastikään joutunut pohtimaan kollegiaalisuuden rajoja omaisen näkökulmasta. Lähiomaiselle yksityissairaalassa tehty polvileikkaus on johtanut uusintaleikkauksiin, eikä polvi välttämättä tule koskaan täysin kuntoon. Syvälahden mielestä syynä on yksityissairaalan välinpitämätön hoitokäytäntö ja suoranaiset laiminlyönnit jatkohoidossa.

Jälkeenpäin Syvälahti on pohtinut, olisiko hänen pitänyt ottaa huonosti tuntemansa sairaalan hoitokäytännöistä etukäteen selvää ja havaita, että potilas kotiutetaan heti vaikeankin leikkauksen jälkeen. Ehkä tulehdusta ei olisi voinut kokonaan estää osastohoidollakaan, mutta ainakin kipulääkitys ja muu ison leikkauksen jälkihoito olisivat olleet asianmukaisia ja polven huono tila olisi selvinnyt nopeasti.

Syvälahden mielessä ovat velloneet hämmennys ja pettymys leikkauksen tehneen kollegan, ylilääkärin ja koko sairaalan toimintaan.

- Silti mielestäni lähtökohtana pitää olla luottamus omaisen saamaan hoitoon. Jos jotain erikoista ilmenee, periaatteessa tulisi ottaa suoraan yhteys hoitavaan lääkäriin ja kysyä lisätietoja. Jos se ei tunnu sujuvan, olisi luontevaa keskustella lääkärin esimiehen kanssa, Syvälahti näkee.

Tässä tapauksessa keskusteluyhteyttä ei syntynyt.

- Virheitä voi sattua kaikille. Ne täytyisi selvittää ilman turhaa syyttelyä jo siksi, että ne jäävät helposti painamaan mieltä. Lisäksi, kuten arkkiatri Risto Pelkonen on todennut, virheet eivät ole sattumia, vaan systemaattisia, jollei niihin puututa.

Oikeus olla omainen

Psykiatrian professori

Jukka Hintikka

opettaa lääketieteen opiskelijoille potilas-lääkärisuhteeseen liittyviä asioita Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa. Lääkärin roolia omaisena ei opinnoissa juuri käsitellä, mutta se liippaa läheltä sitä tilannetta, kun lääkäri itse on potilaana. Tätä opinnoissa kyllä käsitellään.

- Lääkärillä on oikeus viedä omaisensa potilaaksi ja saamaan apua ihan samalla tavalla kuin kenellä tahansa hädissään ja huolissaan olevalla ihmisellä. Lääkäriyden ei pitäisi nousta esille erillisenä asiana, Hintikka näkee.

- Tämä on analogia sille, että kun lääkäri menee lääkärille, hänellä pitää olla lupa olla potilaana ja kysyä tyhmiä kysymyksiä.

Jos lääkäri omaista hoitoon tuodessaan korostaa jo ovella lääkäriyttään, vaikeuksien siemenet on kylvetty. Toisaalta puhtaasti omaisen roolissa on mahdoton pysyä, jos näkee että hoitovirhe uhkaa.

- Silloin on pidettävä kiinni siitä, mikä oikeasti on potilaan etu. Jos lääkäri omaisena näkee, että hoito on menossa pieleen, niin totta kai siihen pitää puuttua, nostaa asia pöydälle ja keskustella siitä. Kollegiaalisuus ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että lääkärit yhdessä peittäisivät virheensä.

Miten löytää omaisen rooli?

Suuri merkitys on sillä, miten asiat ilmaistaan ja miten omaislääkäri toimii tullessaan mukaan tilanteeseen. Marjukka Hirvioja pyrkii aloittamaan jostain omasta mokasta käsin tai viestittämällä, että ymmärtää toisen olevan kovan työpaineen alla. Jos vieraassa sairaalassa toimii kuin omalla työpaikallaan ja käskee ottamaan tiettyjä kokeita tai aloittamaan tietyn lääkityksen, on ristiriita valmis, vaikka asiassa olisi miten oikeassa tahansa.

- On yritettävä löytää oikea tapa toimia silloin, kun onkin omaisen eikä lääkärin roolissa. Joskus kun on oikein kova hätä omaisesta, voi diplomatia jäädä vähiin, eikä se ole hyvä juttu.

Osastonylilääkärinä Kanta-Hämeen keskussairaalan synnytysosastolla työskentelevä Hirvioja joutuu hoitavana lääkärinä ajoittain tilanteeseen, jossa lääkäri-isä pelkää alatiesynnytystä ja toivoo sektiota vaimolleen. Eri alan lääkärillä ei ole aina tietoa normaalin synnytyksen kulusta.

- Siinä tilanteessa on vain rauhallisesti kerrottava faktat ja sektion suuremmat riskit. Keskustelun kautta asiat selkiintyvät, voihan olla niinkin että kollega on oikeassa ja minä väärässä.

Iän ja työkokemuksen myötä Hirvioja on tullut rohkeammaksi ottamaan neuvoja vastaan. Nuorempana ne saattoivat tuntua epäilykseltä omaa ammattitaitoa kohtaan.

- Nyt jo tiedän, että jokaiselta jää joskus jotain huomaamatta. Ei ole väliä kuka on oikeassa, vaikka se olisi sairaala-apulainen, kunhan potilas saa avun. On tärkeä oppia nielemään oma ylpeytensä ja sitä tässä opiskellaan edelleen.

Mitä potilas itse ajattelee?

Potilaan itsensä kuunteleminen ja hänen mielipiteensä huomioon ottaminen on potilas-lääkärisuhteessa keskeisin asia myös silloin, kun omaisena on lääkäri. Näin uskoo terveyskeskuslääkäri

Helena Nukari

Savonlinnasta.

- Jos potilas toivoo, että lääkäriomainen otetaan mukaan hoitoprosessiin, niin silloin ilman muuta otetaan ja huomioidaan hänet kollegana.

Silti vastuun hoidosta ja jatkokontrolleista pitää säilyä hoitavan lääkärin käsissä.

- Ristiriitatilanteessa sovitaan yhteisesti, että kysytään vielä kolmannen lääkärin, alan spesialistin, mielipide.

Entä jos virhe on jo tapahtunut?

- Silloin pitää olla rehellinen ja kertoa tosiasiat. Erityisesti näissä tilanteissa on syytä hankkia erikoislääkärin mielipide.

Nuori, uransa alussa oleva lääkäri voi joutua ahdistavaan tilanteeseen hoitaessaan potilasta, jonka omainen on kokenut lääkäri. Nukari suosittelee, että tätä asetelmaa mahdollisuuksien mukaan vältettäisiin. Omalla työpaikallaan hän mielellään ottaa itse hoitovastuun sellaisessa tilanteessa.

- Nuori lääkäri on todennäköisesti siinä hyvin herkillä, Jukka Hintikka uskoo.

Luota kollegaan!

Lääkärilläkin on oikeus omaisen rooliin.

Kysy haluaako potilas, että lääkäriomainen osallistuu hoitoon.

Potilaan etu on tärkein.

Avoin keskustelu on paras tapa ratkoa ongelmia.

Lähtökohtaisesti luota kollegaan.

Jokainen erehtyy joskus, muista myös oman erehtymisesi mahdollisuus.

Kysykää yhteisellä päätöksellä kolmas mielipide, mieluiten alan erikoislääkäriltä.

Selvitä virheet, mutta älä syyttele.