Toukokuussa 2011 voimaan astuvan terveydenhuoltolain monet teemat vaikuttanevat lääkärin työhön ainakin epäsuorasti, jollain aikajänteellä. Suoraan lääkärin arkeen vaikuttavia asioita ovat ainakin potilaan vapaus valita hoitava henkilö sekä erikoissairaanhoidon tuominen terveyskeskuksiin.

Jo nykyisestä erikoissairaanhoitolaista löytyvä ajatus siitä, että potilaalla pitää - mahdollisuuksien mukaan - olla vapaus valita lääkärinsä, kirjataan terveydenhuoltolain pykäläksi. Sen mukaan "potilaan olisi voitava vaihtaa lääkäri, sairaanhoitaja tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö, jos hoitosuhde hänelle osoitettuun tai hänen itsensä valitsemaan henkilöön ei toimi". STM:n mukaan nostamalla asia uuteen lakiin sitä halutaan painottaa erityisesti perusterveydenhuollon hoitoyksiköiden suuntaan.

Valinnanmahdollisuudesta tuskin syntyy kansanliikettä, uskoo Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja

Risto Ihalainen

.

- Omalääkärijärjestelmä on osoittanut, että terveyskeskuksen sisällä lääkäreiden vaihtofrekvenssi on ollut 1-2 %, vaikka vaihdon on voinut tehdä yhdellä puhelinsoitolla.

Ihalaisen mukaan lain tarkoitus ei voi olla se, että ylisuositut lääkärit kuormittuvat ja palavat loppuun.

- Mielestäni on hyvä, että potilas valitsee hoitoyksikkönsä periaatteella "kaikki tai ei mitään". Jos naapurikunnan terveyskeskuksesta löytyy ihana lääkäri, joka hoitaa niskaa taitavasti, on hampaansa porautettava samassa terveyskeskuksessa, Ihalainen maalailee.

Hän muistuttaa, että hoitosuhteen jatkuvuus on erittäin tärkeää myös lääkärille.

Erikoislääkäreitä ja laitteita terveyskeskuksiin?

Perusterveydenhuollon jamaan halutaan puuttua viemällä erikoislääkäreitä terveyskeskuksiin. Peruspalveluministeri

Paula Risikon

mukaan kunnat voivat sairaanhoitopiirien sisällä päättää keskenään, mille terveysasemalle esimerkiksi gastroenterologin tarvitsemat laitteet hankitaan. Muina jalkautuvina erikoisaloina Risikko mainitsi viime viikolla lakia esitellessään gynekologian ja lastentaudit.

Ihalainen suhtautuu jalkautumisajatukseen hieman skeptisesti.

- Lähivuosina paljon erikoislääkäreitä on jäämässä eläkkeelle, eikä heidän tilalleen löydy riittävästi tekijöitä. Ei ole järkevää, että jäljelle jäävät erikoislääkärit viettävät aikaa autossa ajellen sairaalan ja terveyskeskuksen väliä.

Uhkana on myös kilpavarustelu laitteissa.

- Jo nykyinen 20 keskussairaalan verkosto on liian tiheä monien kalliiden laitteiden kohdalla, Ihalainen sanoo.

Kolme kuukautta tutkimusten tekoon

Hoitotakuuta täsmennetään niin, että erikoissairaanhoidossa tarvittavat tutkimukset on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta. Aina diagnoosia ei pystytä tekemään niin nopeasti, ministeriö myöntää, mutta asettaa pääperiaatteeksi tuon aikarajan.

Hoitotakuu muuttuu myös siten, että alle 23-vuotiaiden on päästävä mielenterveyspalveluihin alle kolmessa kuukaudessa.

Sairaanhoitopiirien sisällä toimii jatkossa yhteinen potilastietorekisteri, jolloin tietoa voi luovuttaa kunnallisten yksiköiden välillä potilaan kertasuostumuksella.

Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Risto Ihalainen pitää ajatusta tervetulleena, mutta muistuttaa, että tietojen jouheva luovutus vaatii myös teknisesti toimivaa alueellista tiedonsiirtoa, mitä nykyisillä tietojärjestelmillä ei ole saatu aikaiseksi.

- Tämä pykälä jää teoriapykäläksi, elleivät potilaat kulje isojen salkkujen ja paperipinojen kanssa hoitoyksiköstä toiseen, Ihalainen sanoo.

Lisäksi lakiin kirjataan, että kärsimysten lievittäminen on osa laadukasta sairauden hoitoa.

Lain myötä ensihoidon järjestämisvastuu siirtyy kunnilta sairaanhoitopiireille.

Vuonna 2014 aukeaa koko maa

Asiakas voi valita terveysasemansa oman kotikuntansa tai yhteistoiminta-alueen sisältä. Valinnan voi tehdä kerran vuodessa. Terveysaseman vaihdosta on ilmoitettava kolme viikkoa ennen ensimmäistä käyntiä.

Hoitosuunnitelman mukaisia hoitotoimenpiteitä tai laboratoriokokeita voi saada esimerkiksi kesämökkikunnan terveysasemalta tai sairaalasta sopimalla asiasta etukäteen.

Erikoissairaanhoidossa potilas voi valita hoitoa antavan yksikön erva-alueeltaan*. Valinta pitää syntyä yhteisymmärryksessä lähetteen antavan lääkärin kanssa. Alueen ulkopuolelle voi suunnata maksusitoumuksen turvin.

Siitä, kuinka paljon potilaan valinnanvapautta tullaan käyttämään, on sosiaali- ja terveysministeriössä vain varovaisia arvioita. Muualla maailmassa hoitoyksiköiden vaihtoja on ministeriön mukaan tehty maltillisesti.

Vuonna 2014 valinnanvapaus laajenee niin, että terveysaseman ja erikoissairaanhoidon yksikön voi valita koko maan alueelta.

Terveydenhuoltolakiesitys painottaa asiakaskeskeisyyttä, potilasturvallisuutta, laatua, perusterveydenhuollon vahvistamista, terveyden edistämistä ja kustannusten kasvun hillitsemistä. Lakiesitys käsitellään eduskunnassa kesälomien jälkeen.

*Erva on usean sairaanhoitopiirin muodostama erikoissairaanhoidon erityisvastuualue. Niitä on Suomessa viisi.

"Vasta alkusoittoa muutoksille"

Paternaalisen ja patriarkaalisen kulttuurin myötä terveydenhuollon henkilöstölle on syntynyt tunne, että koko järjestelmä on heitä varten. Väärin. Potilas on heidän olemassaolonsa oikeutus, sanoo Lääkäriliiton terveyspoliittinen asiantuntijalääkäri Mikko Nenonen.

Osan Nenosen työajasta vie sosiaali- ja terveysministeriön Toimiva terveyskeskus -hanke, jossa hän toimii asiantuntijana vuosina 2009-2011.

Nenonen kuvaa terveydenhuoltoa pirunnyrkiksi, jonka palikat voi järjestää uuteen muotoon, kunhan ensimmäisen palan saa irti. Nyt tuoksi palaksi on valittu potilas, joka laitetaan valitsemaan terveyspalvelunsa. Se on ainoa asia, jota Nenonen uudistuksessa varsinaisesti kritisoi.

- Kuinka potilaan valinnanvapaus vähentää eri väestöryhmien välisiä terveyseroja? Pystyvätkö vähäväkisimmät valitsemaan parhaat terveyspalvelut vai pystyvätkö sen tekemään vain ne, joilla menee muutenkin hyvin?

Muutoin potilaan valinnanvapaus on hyvä asia.

- Se laittaa asioita liikkeelle. Asiakkaat pystyvät nyt tarkemmin viestimään, missä he saavat hyvää ja hyödyllistä palvelua.

Nenonen ei pidä itseisarvona erikoissairaanhoidon saapumista terveyskeskukseen.

- Tärkeintä on laatia potilaan kanssa suunnitelma kokonaistilanteen hoitamiseksi. Siihen tarvitaan kokeneita, osaavia yleislääkäreitä. Jos erikoislääkäri toimii osana hoitosuunnitelmaa ja toiminta on taloudellisesti mielekästä, niin rooli on perusteltu.

Terveyshyöty kaiken a ja o

Terveydenhuoltolaki on vain yksi, ehkä pienin osa tulevien muutosten sarjassa. Asiantuntijalääkäri Mikko Nenonen muistuttaa, että seuraavaksi pitää ratkaista terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusasiat sekä kirkastaa toiminnan sisältö.

Toiminnan sisältöä pohditaan parhaillaan mm. Toimiva terveyskeskus -hankkeessa sekä erilaisissa kansanterveys-, mielenterveys- ja työterveysohjelmissa. Rakenteen pohdinta jää pääasiassa kuntien tehtäväksi, rahoituksessa ovat osallisia muun muassa valtio, kunnat ja Kela.

Se, ottaako Nenosen sanoin nykyinen "lopunajan hallitus" vielä työn alle sisällön, rakenteen ja rahoituksen, jää nähtäväksi.

Joka tapauksessa terveydenhuollon muutokset ovat isoja ja ne tapahtuvat lähivuosina. Muutosten syvintä ydintä ovat potilaskeskeisyys ja terveyshyödyn johtaminen. Kuten Nenonen kuvailee: "Aletaan tahallaan tehdä asioita niin, että ne hyödyttävät potilaita".