Lääkealan tuotekehitys sai kärkevää kritiikkiä
Suomessakin on tänä syksynä saanut julkisuutta amerikkalaistohtori Marcia Agnellin tuore kirja The Truth About the Drug Companies, How they deceive us and what to do about it. Helsingin Sanomien Yhdysvaltain kirjeevaihtajan juttu (13.9.04) referoi kirjaa niin laajalti, että Suomen Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Jarmo Lehtonen katsoi aiheelliseksi vastata kritiikkiin yleisönosastossa (20.9.04).
Agnell, joka väittää lääketeollisuuden huijaavan ihmisiä, ei ole kuka tahansa, joka USA:n poleemisilla kirjamarkkinoilla on saanut mielipiteensä painetuiksi. Agnell työskenteli 23 vuotta The New England Journal of Medicinen toimituksessa ja viimeiset vuodet lehden päätoimittajana.
Kirjoittaja suomii suuria monikansallisia lääkeyhtiöitä voiton tavoittelusta, joka on hänen mukaansa ohittanut halun kehittää uusia lääkkeitä. Innovaatiot ovat siirtyneet julkisen sektorin tutkimuslaitoksiin sekä pieniin bioalan yrityksiin. Lääkejätit keskittyvät Agnellin mukaan valmistamaan lääkkeitä ja markkinoimaan niitä suurella rahalla. Tuotekehitys panostaa vain rinnakkaisvalmisteisiin.
Agnellin väitteiden tueksi voi luonnollisesti löytää tosiasioita, kuten esimerkiksi sen, että uusien lääkemolekyylien ilmestymistahti on selvästi hidastunut. Mutta mistä se todella johtuu, siihen lienee vaikeampi vastata.
Kirjassa on myös kritiikkiä amerikkalaista kallista ja tehotonta terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan sekä ehdotuksia esimerkiksi reseptilääkkeiden hintasäännöstelystä ja suoraan kuluttajille kohdistuvan reseptilääkemainonnan kieltämisestä.
Nämähän ovat juuri niitä asioita, joista lääketeollisuuden johtajien aika ajoin kuulee moittivan eurooppalaista järjestelmää ja lainsäädäntöä. Euroopan kankea hintajärjestelmä ja amerikkalaisia tiukemmat markkinointisäännöt ja -lait varmasti vaikuttavat lääkebisneksen tulokseen, mutta ovat toisaalta taittaneet terävimmän kärjen lääketeollisuuden julkiselta kritiikiltä.
Miten nuoret saisi kiinnostumaan tieteentekijän urasta?
Jyväskylän ylioppilaskunnan lehden tuoreimmassa numerossa kummasteltiin, minne kemian opiskelijat kaikkoavat ensimmäisen lukuvuoden jälkeen. Kemiaa pääsee nykyisin opiskelemaan yo-todistuksen perusteella ilman pääsykokeita, joten siitä näyttää tulleen monelle vain yliopiston eteinen. Jyväskylän vanha valtti, biologiakaan, ei vedä kuten ennen. Muotia tuntuvat nyt olevan yhteiskunta- ja kauppatieteet.
Luonnontieteellisen alan kiinnostavuus ei ole yksin Jyväskylän huoli, samansuuntaisia viestejä kuuluu muualtakin. Esimerkiksi farmasian alalle nuoria on pyritty houkuttelemaan poistamalla pääsykokeista se perinteinen kemian kirjaosuus.
Lääketiede kiinnostaa yhä suomalaisnuoria, ainakin jos mittarina käytetään yliopistoihin hakeneiden määrää. Kahvipöytäkeskusteluissa kuitenkin jo kuulee epäilyjä siitä, onko hakijoissa varmasti mukana ikäluokan paras aines. Myös yksilöllisyyttä vaativan opetuksen taso opiskelijamäärien paisuessa on uhattuna, ja ylisuurien ryhmien pelätään jopa vähentävän lääketieteen opiskelun houkuttelevuutta.
Uusin Yliopisto-lehti (10/04) siteerasi Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaania Matti J. Tikkasta, joka on huolissaan yliopistosairaaloiden kurjistuvasta taloudesta. Kriisin syvetessä keskitytään hoitamaan vain niitä asioita, jotka pitävät talouden pystyssä. Tieteellinen tutkimus on vaarassa jäädä jalkoihin.
Samassa lehdessä referoitiin myös Suomen Akatemian pääjohtajaa Raimo Väyrystä, joka valittelee suomalaistutkijoiden valmiuden työskennellä ulkomailla hiipuneen. Vielä suomalainen tiede on näkyvää ja vaikuttavaa. Piskuinen Suomi tuottaa vain reilun prosentin maailman huipputieteestä, mutta kuuluu silti maailman 20 johtavan tiedemaan joukkoon.
Mutta miten käy tulevaisuudessa?
Tiedekasvatusta halutaan kehittää
Elokuisessa EuroScience Open Forumissa Tukholmassa esiteltiin tuloksia CORDIS-barometrista, joissa tutkittiin eri maiden 15-vuotiaiden nuorten kiinnostusta tiedeaineiden opiskeluun sekä ajatuksia tulevaisuuden urasta. Science ei ole oppiaine suomalaiskouluissa, mutta barometria esitelleen norjalaisen tutkijan Svein Sjöbergin mukaan siihen lasketaan kuuluvaksi lähinnä biologia, kemia ja fysiikka.
Mitähän tulevaisuudestamme kertoo se, että 15-vuotiaat suomalaisnuoret olivat ruotsalaisten ikätoveriensa rinnalla kiinnostavuustaulukoiden alhaisimmilla tasoilla? Tämä koski niin tiedeaineiden opiskeluintoa koulussa, tiedettä ja teknologiaa opiskeluvaihtoehtona sekä tiede- ja teknologia-ammattien kiinnostavuutta elämänurana. Kärkitiloja innostuneisuudessa pitivät kehitysmaiden nuoret.
Tuloksia esiteltiin eurooppalaisille tiedetoimittajille. Kohahduksia kuulijajoukossa aiheutti kuitenkin barometrin todellinen yllättäjä. Japanin 15-vuotiaat tytöt ja pojat näyttivät suorastaan inhoavan tiedeaineita, eivätkä he suin surminkaan haluaisi ainakaan teknologian pariin töihin!
Euroopan unionissa tiedeopetuksen kiinnostamattomuuteen on herätty jo ennen tätä barometria. Tukholman tiedefoorumissa esimerkiksi jaettiin ensimmäiset todella suuret nuoren tutkijan EURYIaward-palkinnot. 25 nuorelle tieteilijälle jaettavat palkinnot ovat suuruudeltaan Nobel-luokkaa, 1-1,25 miljoonaa euroa.
Suomalaisia ei tässä ensimmäisessä palkittujen joukossa ollut mukana. Epävirallisten tietojen mukaan heitä sentään oli siinä viimeisimmässä joukossa, josta palkitut lopulta valittiin.
Suomen Akatemia organisoi parhaillaan EU:n Tutkimuksen 6. puiteohjelman Tiede ja yhteiskunta -ohjelmassa julistettua hankehakua. Yhteensä kolmella miljoonalla eurolla pyritään lisäämään tieteen kiinnostavuutta nuorten keskuudessa, tehostamaan tiedekasvatusta ja edistämään tieteelliselle uralle hakeutumista. Tukea voi saada esimerkiksi uusien tiedeopetuksen metodien tuomiseen ala-asteille tai erilaisten organisaatioiden yhteistyön vahvistamiseen vaiheessa, jossa nuoret siirtyvät opiskelusta työelämään.
