Laitoksessa hoitoa saavien pitäisi voida vaihtaa kotikuntaa niin halutessaan, katsoo kotikunnan vaihtamista selvittänyt työryhmä. Sen mukaan kotikuntalain nykyinen kotikunnan vaihto-oikeutta rajoittava säännös ei ole perustuslain liikkumisvapaussäännöksen mukainen. Rajoitussäännös koskee laitoshoidossa, asumispalveluyksiköissä ja perhehoidossa olevia.

Kotikunnan vaihtoa haluavat jakautuvat kahteen ryhmään: niihin, jotka haluavat vaihtaa kotikunnakseen hoitolaitoksensa sijaintikunnan, jossa he siis jo asuvat, ja niihin, jotka haluavat muuttaa esimerkiksi lähelle omaisiaan tai synnyinseudulleen.

Nyt tehdyt ehdotukset koskevat niitä henkilöitä, jotka ovat jo hoidossa. Ehdotuksen mukaan kotikunnan vaihtamisen edellytyksenä olisi, että henkilö itse haluaisi vaihtaa kotikunnakseen laitoksen, asumispalveluyksikön tai perhehoidon sijaintikunnan ja että hän jo olisi huollossa tai hoidossa siinä kunnassa, missä palvelu sijaitsee.

Niiden osalta, joilla ei ole hoitopaikkaa, mutta jotka haluaisivat muuttaa esimerkiksi lähelle lapsiaan, tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön muutosta ja asian jatkovalmistelua sosiaali- ja terveysministeriössä.

Kotikunnan vaihto-oikeutta rajoittavaa säännöstä ei työryhmän mukaan voida kumota, ellei samalla ratkaista kuntien välistä kustannusten jakoa. Muuten sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset nousisivat huomattavasti niissä kunnissa, joissa tuotetaan hoitopalveluja muillekin kuin omille kuntalaisille.

Työryhmä ehdottaa kuntien väliseen kustannusten jakoon järjestelmää, jossa vanha kotikunta maksaisi hoidosta jatkossakin kuntalaskun perusteella ja uusi kotikunta päättäisi palvelujen järjestämisestä. Kuntalasku koostuisi palvelujen järjestämiskustannuksista, joista on vähennetty potilaan maksamat asiakasmaksut ja uuden kotikunnan valtionosuusvähennys. Muutos ei takaa hoidettavan palvelujen pysymistä entisen kaltaisina, vaikka hän muuttaisi kuntaan, jossa on jo entuudestaan hoidossa. Koska palvelut määrittelee uusi kotikunta, palvelut voivat muuttua eritasoisiksi, siirtyä toiseen laitokseen tai vaikkapa laitoshoidosta kotihoidoksi.

Nykyinen kotikunnan vaihto-oikeuden rajoitus koskee sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjistä laitoshoitoa, asumispalveluja ja perhehoitoa saavia henkilöitä, joita voivat olla esimerkiksi vammaiset, mielenterveyspotilaat, vanhukset ja terveydenhuollon pitkäaikaispotilaat.

Muuttoon halukkaiden määrää on työryhmän mukaan vaikea ennakoida. Kiinnostuneimpia siitä uskotaan olevan vanhusten ja vammaisten.