Lakko jatkuu kesän yli (pääkirjoitus SLL 24/2001)
Lääkärilakon lopettamiseen tähdänneet neuvottelut ovat tältä erää päättyneet ja jatkunevat vasta kesälomien jälkeen. Liiton neuvottelijat joutuivat toteamaan, että kyse ei enää kesäkuussa ollut lääkärien virkaehtosopimuksesta, vaan työmarkkinoilla noudatettavista pelisäännöistä.Lääkäriliiton esittämiä näkemyksiä terveydenhuollon tilasta ja sen vaatimista voimavaralisäyksistä on sinänsä pidetty oikeina. Todistusaineistoa terveydenhuollon vaikeuksista kertyy jatkuvasti lisää; viimeksi ovat otsikoissa olleet Marian sairaalan päivystysongelmat ja TYKS:n henkilökunnan ulosmarssi työkuormituksen lisäännyttyä yli sietorajan.
Myös monet poliitikot ovat esittäneet vaatimuksia lisävarojen sijoittamisesta terveydenhuoltoon. Valtiovarainministeriön mukaan sairaanhoidossa on säästetty kymmenessä vuodessa 20 miljardia markkaa verrattuna lamaa edeltäneeseen aikaan. Peruspalveluministeri Soininvaara on katsonut, että kiireellisimmin pitäisikin puuttua terveydenhuollon lähestyvään kriisiin. ”Kokonaan tuota summaa ei tarvita takaisin, mutta kylläkin monta miljardia”, kirjoittaa Soininvaara. Hän arvioi, että varaakin olisi: kuntien yhteenlaskettujen verotulojen ja valtionapujen ennustetaan viidessä vuodessa nousevan noin 30 %:lla ja juuri tehty hallituksen päätös kunnallistalouden vakauttamisesta on noin miljardin markan suuruinen. Sosiaalidemokraattisen puolueen terveyspolitiikan vetäjä Tuula Haatainen haluaisi heti sijoittaa 2 miljardia markkaa terveydenhuoltoon. Rahasta ei ole puute, ja sitä myös käytetään. Tätä osoittaa mm. puolustusbudjettiin hyväksytty miljardilisä.
Voidaanko välttämätön uudistus aloittaa lääkärien palkoista? Ainakin yleisö näyttää olevan tätä mieltä, kahden mielipidekyselyn mukaan noin 13 %:n lisäys lääkärien ansioihin arvioidaan oikeutetuksi.
Neuvotteluissa usein vastaan tullut argumentti on seurannaisvaikutukset eli pelko siitä, että lääkärien mahdolliset korotukset heijastuisivat heti myös muihin ammattiryhmiin. Mitä pidemmälle lakko on edennyt, sitä epätodennäköisempää on, että mikään muu liitto ryhtyisi samanlaiseen yritykseen. Olisi kyllä toivottavaa, että muu terveydenhuoltohenkilökunta saisi ansaitsemansa korotukset ilman uuvuttavaa työtaistelua.
Keskeinen kysymys koskeekin periaatteita. Pääministeri Lipponen valotti asiaa puheessaan SAK:n edustajakokouksessa 28.5. Hän totesi, että ”Maltti- ja tasapuolisuusvaatimus koskee kaikkia tuloryhmiä ja kaikkia tuloja yhtäläisesti, niin tuloratkaisussa mukana olevia kuin siitä ulosjääneitä. Aukiolevien sopimusten rakentajat joutuvat tunnustamaan, ettei nyt voida kylvää hukkakauraa, joka kahden vuoden kuluttua tuhoaa sadon ja käynnistää perinteisen inflaatiomyllyn”. Moni lääkäri loukkaantui vaatimustemme rinnastamisesta hukkakauraan, mutta viesti oli paljon syvällisempi. Pääministeri epäilemättä arvioi, että valtakunnansovittelijan tarjouksen ylittävä taso rikkoisi tuloratkaisun tehneiden edellyttämiä tasapuolisuusvaatimuksia. Se, että lääkärit joutuvat tämän tunnustamaan, kuulostaa pääministerin sanomana enemmän uhkaukselta kuin ennustukselta.
Ongelmana ei ole raha tai lääkäreiden vaatimusten oikeutus, vaan työmarkkinamekanismin loukkaamattomuus. Viesti on selkeä: olette pakkopaidassa, lopettakaa rimpuileminen, tupo-sopimuksen ulkopuolella olevien lääkärienkin on kunnioitettava sopimuksen tehneiden viitoittamaa linjaa. Tämä periaate näyttää niin kallisarvoiselta, että sen vuoksi voidaan sairaanhoitoa tarvitsevat jättää hoitamatta. Viestin hyväksyminen olisi väärin niin lääkäreitä kuin koko terveydenhuoltoalaakin kohtaan
Poljetaanko näillä kannanotoilla lääkärien laillista oikeutta ajaa itsenäisesti asioitaan? Valtio ei ole lainkaan osapuolena meneillään olevassa riidassa, joka on kunnallisten palvelutuottajien ja lääkärien välinen. Valtiovallalla näyttää kuitenkin olevan halu painostaa. Valtakunnansovittelija joutuu ottamaan valtion näkemykset huomioon, ja myös neuvottelumekanismi tarjoaa sille vaikutuskanavan, sillä työnantajan puolesta päätöksen tekee kunnallinen sopimusvaltuuskunta, jonka valtioneuvosto nimeää kuntien, toisin sanoen palveluiden ostajan pikemmin kuin niiden tuottajan edustajista.
Eräitä johtopäätöksiä voidaan jo tehdä. Keskitetty neuvottelumekanismi ei anna mahdollisuuksia työn kehittämiselle palkkauksen avulla. Onko kunnallinen virka ylimalkaan enää toimiva tapa tuottaa palveluja nopeasti kehittyvälle terveydenhuoltosektorille? Kielteinen vastaus on yhä lähempänä ja lakko rupeaa natisuttamaan koko terveydenhuoltojärjestelmää.
Valtiovallan ottama kanta työmarkkinamekanismin eikä terveyden puolesta johtaa lakon pitkittymiseen syksyyn, ja lisärahoitusta tarvitseva terveydenhuolto on jäämässä työmarkkinapelisääntöjen jalkoihin. Tärkeysjärjestyksen pitää olla toisenlainen. Lääkäriliitolla on kompromissivalmiutta, mutta perusvaatimuksemme ovat oikeutettuja. Niistä on pidettävä kiinni.
Markku Äärimaa
