Lapsen kuorsaaminen vaatii kliinisen silmäyksen, koska se voi joskus kertoa hoidon tarpeesta, sanoo dosentti Juulia Paavonen. Tutkimuksissa kuorsaukselle ja myöhemmille käytöshäiriöille on löydetty yhteyksiä.

Pediatrics-lehdessä (online) julkaistun tutkimuksen mukaan varhaislapsuuden unenaikaisilla hengityshäiriöillä, kuten kuorsauksella, on yhteys lapsella myöhemmin ilmeneviin käytöshäiriöihin.

Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien havaintoja lapsen unihäiriöistä puolen vuoden iästä lähtien ja käytöshäiriöitä neli- ja seitsenvuotiaana.

– Lasten kuorsaamisen yhteys käytöshäiriöihin on osoitettu jo aikaisemmin lukuisissa tutkimuksissa. Aikaisemmat tutkimukset on kuitenkin enimmäkseen tehty poikkileikkausasetelmassa, joka ei suoraan kerro syy-seuraussuhteesta. Tässä tutkimuksessa uutta on pitkä seuranta-aika, sanoo dosentti Juulia Paavonen, joka on tutkinut lasten nukkumishäiriöitä ja psyykkistä oireilua.

Viime vuosina on tehty myös useita interventiotutkimuksia kita- ja nielurisojen poiston vaikutuksesta lapsen vointiin.

– Toisin kuin aikuisilla, lapsilla kuorsaamisen taustalla on usein suurentuneet kita- ja/tai nielurisat. Tutkimusten mukaan tonsillektomia vähentää käytösoireita.

Silmäys nieluun

Paavosen mukaan lapsen kuorsaaminen kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa.

– Kuorsaaminen voi joskus kertoa hoitoa vaativasta oireesta, mutta toisaalta kaikki kuorsaaminen ei vaadi hoitoa. Tarvitaan kliinistä silmäystä nieluun, hengityksen arviointia, vanhempien haastattelua lapsen unesta ja kysymyksiä infektiokierteestä.

Jos esimerkiksi kuorsaaminen on jatkuvaa tai poikkeavan äänekästä, risat ovat isot tai lapsella on kognitiivisia pulmia tai käytösongelmia, lapsi pitäisi ohjata arvioitavaksi korvalääkärille.

– Toisaalta vanhemmille on tärkeää kertoa, että lähinnä vaikea-asteinen kuorsaus pitkään jatkuessaan voisi pitkällä tähtäimellä olla merkityksellistä lapsen kehityksen kannalta.

Suvi Sariola
Kuva: Panthermedia