Pitkäaikaisselviytyjien saamat hoidot jättävät jälkeensä useita haitallisia myöhäisvaikutuksia.

Lääketieteen lisensiaatti Sari Pietilän väitöstutkimukseen osallistuneista lapsena aivokasvaimen sairastaneista noin joka viidennellä todettiin kohonnut verenpaine, joka kolmannella todettiin pieni luun mineraalitiheys ja neurologinen statustutkimus oli poikkeava 69 %:lla. 29 %:lla oli merkittäviä neurologisia, kognitiivisia ja sosiaalisia ongelmia, 8 % ei tullut toimeen itsenäisesti.

Keskivartalolihavuutta oli 21 %:lla, hyperkolesterolemia oli 25 %:lla, kohonnut LDL-kolesteroliarvo 27 %:lla, matala HDL-kolesteroliarvo 17 %:lla, korkea triglyseridiarvo 10 %:lla, metabolinen oireyhtymä 8 %:lla, hyperinsulinemia 4 %:lla ja veren virtsahappopitoisuuden nousu 10 %:lla.

Suomessa diagnosoidaan lapsilla vuosittain noin 40–50 aivokasvainta. Hoitomuotoja ovat leikkaushoito, sädehoito ja solunsalpaajalääkehoito. Parantuneen diagnostiikan ja hoidon myötä pitkäaikaisselviytyneiden osuus on kasvanut. Aivokasvaimen sairastaneilla on suuri riski kroonisiin terveysongelmiin myöhemmässä elämässä. Aivokasvaimiin liittyvät haitalliset myöhäisvaikutukset voivat johtua kasvaimesta tai olla hoitojen seurausta.

Vuosina 1983–1997 alle 17-vuotiaana diagnosoituja Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettuja aivokasvainpotilaita oli yhteensä 104. Elossa olevista 80 potilaasta 52 osallistui vuonna 1998 alkaneeseen tutkimukseen. Osallistujien keski-ikä oli 14.2 (3,8–28,7) vuotta ja keskimääräinen seuranta-aika 7,5 (1,5–15,1) vuotta. Diagnosoituihin aivokasvaimiin kuului sekä hyvän- että pahanlaatuisia kasvaimia. Tavallisin yksittäinen kasvaintyyppi oli pilosyyttinen astrosytooma.

Tulokset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia, mutta tuovat myös esiin uusia asioita ja uutta tietoa. Useimmat lapsena aivokasvaimen sairastaneet elivät aktiivista elämää, vaikka heillä oli todettavissa hyvin monenlaisia munuaisten toimintaan, verenkiertoon, aineenvaihduntaan, luustoon ja neurologiseen selviytymiseen liittyviä myöhäisvaikutuksia. Eniten päivittäiseen elämään vaikuttivat neurologiset ja neurokognitiiviset myöhäisvaikutukset. Muiden myöhäisvaikutusten merkitys saattaa korostua pitkäaikaisselviytyjien vanhentuessa.

Tutkimustulokset puoltavat aiempaa käytäntöä perusteellisemman kliinisen seurannan tarvetta. Säännöllisellä seurannalla ja varhaisella ongelmiin puuttumisella voi olla mahdollista parantaa elämänlaatua ja vähentää sairastuvuutta myöhemmässä elämässä. Kaikki aivokasvaimesta selvinneet tarvitsevat yksilöllisesti suunniteltua, elinikäistä moniammatillista tukea ja seurantaa.

LL Sari Pietilän lastentautiopin väitöskirja "Late effects in pediatric brain tumor survivors - A study on renal, skeletal and metabolic sequelae and neurological outcome" (Lapsena sairastetun aivokasvaimen myöhäisvaikutukset) 15.6. klo 12 Tampereen yliopistossa.

Kuva: Panthermedia