− Aivan ensiksi Libyaan olisi luotava perusterveydenhuolto, johon kansalaiset luottavat, määrittelee Libyasta äskettäin palannnut THL:n ylijohtaja Marina Erhola.

Sisällissodasta toipuva Libya elää kiivasta jälleenrakentamisvaihetta. Yksi tärkeimmistä uudistamiskohteista on maan terveydenhuolto. Tähän työhön Maailman terveysjärjestö WHO on kutsunut mukaan erityisesti Suomen.

− Meillä on Libyassa maine pienenä, luotettavana valtiona, jolla on maailman paras terveydenhuolto, sosiaali- ja terveyspalvelut -toimialan ylijohtaja Marina Erhola Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta kertoo.

Hänen johtamansa suomalainen asiantuntijaryhmä vieraili Libyassa huhtikuussa.

− Matkan päällimmäinen vaikutelma oli se, ettei maassa oikeastaan ole todellista terveydenhuollon järjestelmää. Paikallinen hallinto ja päätöksenteko on Libyassa ylipäänsä hyvin vähäistä, ja asioita johdetaan tiukan keskitetysti, Marina Erhola kertoo.

− Ilmeisesti jonkinlainen terveydenhuoltosysteemi on kyllä aikoinaan Gaddafin kaudella ollut, mutta se on lakannut vähitellen toimimasta.

Usko terveyskeskuksiin koetuksella

Terveydenhuollon henkilökunnasta ei Libyassa sinänsä ole pulaa. Lääkäreitä ja hoitajia on koulutettu diktatuurin aikanakin. Lisäksi ulkomaille opiskelemaan ja työskentelemään lähteneet alan ammattilaiset ovat nyt alkaneet palata kotimaahansa.

− Tapasimme esimerkiksi ortopedin, joka oli asunut ja työskennellyt 20 vuotta meillä Suomessa. Kliinistä osaamista Libyassa riittää, mutta terveydenhuollon johtamisen ammattilaisia on vähän, Marina Erhola mainitsee.

Hänen mukaansa suhteellisen vauraassa maassa ei myöskään ole vakavaa puutetta perusfasiliteeteista, kuten terveydenhuollon rakennuksista.

− Libyassa toimii noin 1 400 jonkinlaista terveysasemaa. Sairaaloihin kuitenkin pääsee ilman lähetettä, joten potilaat hakeutuvat suoraan niihin kaikenlaisine oireineen. Terveyskeskukset ohitetaan kokonaan erityisesti kaupungeissa.

Perusterveydenhuollon laadun ongelmat puolestaan kärjistyvät erityisesti maaseudulla. Kaiken tämän seurauksena tilanne potilastulvan kanssa kamppailevissa sairaaloissa on kaoottinen.

− Aivan ensiksi olisi siis luotava maan tilanteeseen sopeuttaen perusterveydenhuolto, johon kansalaiset luottavat, Erhola määrittelee.

Kourallinen psykiatreja

Eräs merkittävä potilasryhmä jää tällä hetkellä Libyassa kokonaan vaille hoitoa. Mielenterveyspalveluita ei käytännössä ole: koko maassa työskentelee alle 20 lähinnä naapurimaista värvättyä psykiatria, eikä alalle kouluteta hoitajia.

− Psykiatrisen hoidon tarvetta ei yksinkertaisesti ole tunnustettu sikäläisessä kulttuurissa, Marina Erhola sanoo.

Nyt tilanne on sisällissodan vuoksi kärjistynyt entisestään. Suuri joukko libyalaisia kärsii parhaillaan sotakokemusten aiheuttamasta post-traumaattisesta oireyhtymästä.

− Sisällissota vaati noin 80 000 uhria, joten hyvin moni on joutunut todistamaan äärimmäisen järkyttäviä asioita.

Sotakokemuksiaan oireilevien on selvittävä kuten mielenterveysongelmista kärsivät libyalaiset ovat tähänkin asti tehneet: sukulaisten avun turvin tai omin voimin.

HIV-ongelma on Libyassa kohtalainen, muttei läheskään niin vaikea kuin monessa eteläisemmän Afrikan valtiossa.

− Lisäksi liikenneonnettomuuksia tapahtuu hyvin paljon meidän lukuihimme verrattuna.

Muutoin hoidon tarve muistuttaa hänen mukaansa pitkälti tilannetta Euroopassa. Krooniset kansantaudit kuormittavat Libyassakin terveydenhuoltoa selvästi eniten.

Suomen kokemukselle kysyntää

Seuraavaksi Libya alkaa WHO:n avustuksella laatia kansallista terveyssuunnitelmaa seuraavalle kahdelle vuodelle. Elokuussa pääkaupunkiin kokoontuu noin tuhannen paikallisen vaikuttajan joukko työstämään suunnitelman keskeisiä osia eteenpäin kansainvälisen avun turvin.

− WHO:n rooli on äärimmäisen keskeinen koko järjestelmän rakentamisen koordinoijana. Suomen mahdollinen rooli on sovitettava hyvin tarkoin tähän WHO:n alaiseen prosessiin.

Marina Erholan mukaan riippuu ennen kaikkea libyalaisten toiveista, muodostuuko yhteistyöstä suomalaisasiantuntijoiden kanssa monivuotinen, kuten on toivottu.

− Kiinnostus maatamme kohtaan on ainakin toistaiseksi ollut erittäin suurta. Vaikka nimenomaan Suomi on kutsuttu mukaan työhön, ei mitään kopiota meidän systeemistämme tietenkään oltaisi rakentamassa, Erhola sanoo.

Hänen mukaansa kansainväliset projektit voivat osaltaan auttaa näkemään suomalaisen terveydenhuollon ongelmat oikeassa perspektiivissä.

− Edelleen meillä Suomessa on aika hyvä järjestelmä, ja varsinkin sairaalamme toimivat moitteetta. Vaikka perusterveydenhuollossa kieltämättä riittää haasteita, ne ovat ratkaistavissa.

Entä mikä hetki Marina Erholan mieleen on erityisesti jäänyt Libyan-matkalta?

− Aika pysäyttävä oli kyltti eräässä sairaalassa synnyttävien äitien odotushuoneen ovessa. Siinä kiellettiin tuomasta aseita tilaan. Muualla ehdotonta kieltoa ei ilmeisesti ollut.

− Myös libyalaisten luottamus tulevaan ja halu rakentaa terveydenhuoltoaan tekivät suuren vaikutuksen. Uskon, että tuo into vie heidät pitkälle.