Lokakuun alussa Kapkaupungin keskustassa oli kaikelle kansalle tarjolla adrenaliinia, väriloistoa, leveitä hymyjä ja katkeria itkuja. Neljäs Homeless World Cup eli kodittomien jalkapallon maailmanmestaruuskisat keräsi joukkueita 48 maasta.

Tehdyn seurantatutkimuksen mukaan tunne ryhmään kuulumisesta, halu hoitaa omaa terveyttä, itsetunnon kohotus ja kokemus hauskanpidosta on taannut yli 77 %:lle pelaajista ainakin vuoden mittaisen elämänmuutoksen. Kokemus on auttanut irti huumeista, alkoholista, kodittomuudesta, työttömyydestä ja turvattomuudesta. Kysymys on siis paljosta muusta kuin jalkapallosta.

Maailmanmestaruuskisat ovat nostaneet kodittomuuden mediaa kiinnostavaksi aiheeksi ja lisänneet yleisön tietoisuutta. Eri maiden kodittomat ovat saaneet mahdollisuuden matkustaa ja tutustua kohtalotovereihinsa ympäri maailmaa. Kun yhteistä verbaalista kieltä ei löydy, annetaan pallon puhua.

Pelinä on katufutis, joka on jalkapalloa huomattavasti nopeatempoisempaa ja pelaajille täten rankempaa. Tapahtumarikkautensa takia se on myös katsojaystävällisempää, kun kaukalossa on kerrallaan kolme pelaajaa ja maalivahti.

Alunperin Homeless World Cup oli sosiaalisten yrittäjien

Mel Youngin

ja

Harald Schmiedin

luomus. He keksivät idean vuonna 2001 katulehtien kansainvälisen verkoston vuosittaisessa kokouksessa.

Pelaajat joutuivat sitoutumaan raittiuteen

Kapkaupungissa kilpailtiin eri pokaaleista. Suomi pääsi kilpailemaan ylempään jatkosarjaan ja sijoittui siinä toiseksi häviten vain Irlannille. Kokonaissijoitus oli 18. Koko homman vei kotiin naapurimaa Venäjä, jonka vahvan ja hyväkuntoisen näköiset pelaajat jättivät muut nuolemaan näppejään.

Joukkueet oli valittu hyvin eri tavoin. Esimerkiksi Englannissa ja Saksassa oli pyritty parhaaseen mahdolliseen sijoitukseen karsintapeleillä ja seula oli ollut tiukka.

Suomen joukkue on kerätty vertaistukeen perustuvan Suojatie ry:n päihdekuntoutujista. Joukkue koostui eri-ikäisistä miehistä, joista jotkut olivat saaneet asunnon valmennusprojektin aikana, osa asuu tukiasunnoissa. Kaikki pelaajat täyttivät kriteerit: he ovat joko olleet kodittomia kahden viime vuoden aikana tai ovat parhaillaan päihdekuntoutuksessa tai tukiasunnossa. Joukkuepaikkoja olisi voinut tavoitella isompikin määrä ihmisiä, sillä Suomessa on noin 8 000 koditonta.

Suomen projekti sai sponsoritukea Helsingin Diakonissalaitokselta, opetusministeriöltä ja Suomen Palloliitolta yhteensä 30 000 euroa. Valmennus oli vaativaa, pojat pelasivat vuoden ajan kaksi kertaa viikossa, eikä kunto kestänyt kaikilla - jotkut joutuivat luopumaan projektista. Suomen alun perin parinkymmenhenkisestä joukkueesta karsiutui puolet. Jäseniltä vaadittiin raittiutta, jotta he pystyivät osallistumaan valmennukseen ja pitkään matkaan. Vaikkei tiukkaa karsintaa ollut, joukkueen menestys oli hämmästyttävän hyvä ja perustui todennäköisesti osaksi vahvaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen.

Pojat ovat pelailleet yhdessä jo pidempään, ja tämä teki koko matkasta aivan erityisen kokemuksen: tiimihenki ja elämykset ovat selkeästi päihittäneet voittamisen halun. Suomen joukkueen valmentaja

Maurizio Pratesi

totesikin, että lähtisi tämän joukkueen kanssa vaikka kiertämään maailmaa.

Tasa-arvoiset kokemukset edistävät ihmisarvoa

Diakoniatoimen ylilääkäri

Jaana Föhr

Helsingin Diakonissalaitokselta kertoo, että alun perin maailmankisat tähtäsivät asunnottomuuden ongelman esille nostamiseen. Asunnottomuuteen liittyviin muihin ongelmiin, kuten päihteiden käyttöön vaikuttaminen, tuli nopeasti mukaan ohjelmaan.

- Tällainen liikunnallinen toiminta perinteisen sosiaalityön täydentäjänä tai korvaajana on koettu tehokkaaksi tavaksi auttaa osallistujia löytämään omia voimavarojaan ja vahvistamaan itsetuntoaan. Samalla projekti tarjoaa pelaajille päihteettömän sosiaalisen ympäristön, Jaana Föhr kertoo.

- Uusi suunta syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien kuntoutuksessa onkin käyttää eri kulttuurimuotoja ja taidetta tasa-arvoisten ja positiivisten yhteisten kokemusten ja ihmisarvon edistäjänä. Tavoitteena on saada jatkorahoitusta myös tälle hyväksi koetulle jalkapalloprojektille.

Myös Ruotsin joukkueen valmentaja korostaa, että eri ihmisille täytyy olla erilaisia kuntoutusvaihtoehtoja.

- Jalkapallon tärkein puoli on tuottaa alkoholisteille ja huumeiden käyttäjille sosiaalinen ympäristö, jossa aineita ei käytetä. Usein heillä ei ole tällaista, vaan koko elämä pyörii päihdeongelmaisten ystävien ympärillä. Ongelmia tietysti syntyy, jos joukkueen sisällä aletaan lipsahdella.

Ensi vuonna kodittomien jalkapallon maailmanmestaruuskisat pelataan Kööpenhaminassa.