Liikuntaharrastus alentaa leposykettä
Väitöstutkimuksen mukaan korkea leposyke kertoo suurentuneesta kuolemanriskistä. Perimä selittää leposykkeen eroavaisuuksia voimakkaasti, mutta niihin voidaan silti vaikuttaa elintavoilla.
http://www.laakarilehti.fi/pics/Pixmac000031907321.jpg
Sara Mutikaisen väitöstutkimuksessa selvitettiin perimän ja ympäristötekijöiden vaikutuksia sydämen sähköiseen toimintaan sekä sydämen sähköisen toiminnan yhteyksiä vanhusten vapaa-ajan liikuntaan, kävelykestävyyteen ja kuolleisuuteen. Tutkittavina oli kaksospareja, joista toinen oli harrastanut selvästi toista enemmän liikuntaa yli kolmenkymmenen vuoden ajan.
Sekä perimä että ympäristötekijät selittävät yksilöiden välisiä eroja vanhusten sydämen toiminnassa. Erityisen voimakkaasti perimä selittää eroavaisuuksia leposykkeessä ja sydämen vasemman kammion relaksaatiovaiheessa. Ympäristötekijöilläkin on merkitystä myös näihin sydämen toimintaa kuvaaviin tekijöihin. Mutikaisen tutkimusryhmä havaitsi, että liikuntaa pitkäaikaisesti ja säännöllisesti harrastaneella kaksosella, oli huomattavasti matalampi leposyke kuin kaksossisaruksella, joka ei harrastanut liikuntaa.
Kaksosia vertailemalla Mutikainen pystyi ottamaan huomioon perimän ja myös lapsuusaikaisten ympäristötekijöiden vaikutuksen.
– Liikunnalla näyttäisi olevan perintötekijöistä riippumatonta, itsenäistä vaikutusta leposykkeen tasoon, Mutikainen sanoo.
Liikuntaa harrastavien kaksosten leposyke oli lähes 10 lyöntiä minuutissa alhaisempi kuin liikuntaa harrastamattomien kaksosten. Tutkimuksessa korkeimpaan leposykekolmannekseen (yli 73 lyöntiä minuutissa) kuuluneilla henkilöillä oli kaksi ja puoli kertaa suurempi riski kuolla kahdeksan vuoden seurannan aikana verrattuna alimpaan leposykekolmannekseen (alle 62 lyöntiä minuutissa). Havaittu yhteys oli vielä voimakkaampi kun perimän ja lapsuudenaikaisten ympäristötekijöiden vaikutus huomioitiin.
TtM Sara Mutikaisen liikuntalääketieteen väitöskirja tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 17.12.2010.
Kuva: Pixmac
