Luottamus ja sopimustoiminta (pääkirjoitus SLL 46/2001)

Lääkäriliitolla ja kuntatyönantajalla on ollut sopimusasioissa luottamuspula jo pitkään. Luottamuspula johtuu työnantajan neuvotteluiden jälkeen tekemistä yksipuolisista sopimustulkinnoista, joiden tarkoitus on ollut lääkärien palkkojen heikentäminen. Ärsyttävimmillään tulkintaohje on lähetetty kuntiin kesken kesälomien, jolloin paikallisten luottamusmiesten on lähes mahdotonta reagoida palkkausperusteiden heikennyksiin.

Lääkäriliiton mielestä tällä neuvottelukierroksella oli aika rakentaa luottamus osapuolten välille. Tarkoituksemme oli tehdä sopimus, jossa sovitaan yhdessä, kuinka se toteutetaan ja mitkä ovat tämän toteutuksen kustannusvaikutukset, jotka puolestaan lasketaan yhdessä ja yhteisestä tietopohjasta. Tällainen toiminta lisäisi luottamusta ja helpottaisi myös paikallista neuvottelutoimintaa sekä parantaisi yhteishenkeä, joka sekin on ollut tulehtunut valtakunnallisten tulkintaerimielisyyksien johdosta. Luottamus ja toisen osapuolen kunnioitus tarkoittaa, että yhdessä lasketuista sovellutuspohjista ei livetä sopimuksen solmimisen jälkeen. Sopimusneuvottelujen ajan kuvittelimme tässä myös onnistuneemme.

Uusi luottamuksellinen kausi kesti suhteissamme vain keväästä syksyyn. Nyt KT on jälleen ohjeistanut paikallisia työnantajia toisin kuin olemme yhdessä kesällä puhuneet ja minkä pohjalta olemme yhdessä laskeneet myös kustannusvaikutukset tälle sopimukselle. KT:n nykyinen tulkinta olisi edellyttänyt kesällä yhteisissä laskuissa toisenlaisia laskupohjia. Kustannusvaikutuslaskut olivatkin oleellinen osa lakon lopettanutta sopimusta. Näistä erimielisyyksistä on neuvottelupäällikkömme tarkempi selvitys toisaalla tässä lehdessä.

Kuntatyönantajan tulkinta ei koko sopimuksen tasoa ajatellen ole rahallisesti merkittävän suuri, vain noin 0,1–0,2 %. Periaate sen sijaan on suuri, ja sen rikkominen voi muodostua kalliiksi sekin. Ensinnäkin tulkintojen myötä mahdollisuudet luottamukselliseen sopimustoimintaan valtakunnan tasolla ovat nyt menneet. Toiseksi turhanaikainen tulkintariita on nyt sysätty 20 sairaanhoitopiiriin ja yli 200 kuntayhtymään myrkyttämään ilmapiiriä paikallisesti. Onneksi jotkut paikalliset työnantajat ovat jo nyt sitoutuneet tulkitsemaan sopimusta neuvotteluissa olleen yhteisen laskentapohjan mukaisesti.

KT:n tulkinta tarkoittaa nimenomaan kokeneimpien ja pätevimpien lääkärien palkkauksen jättämistä selvästi muita huonommaksi. Lähes yhtä aikaa tulkintaohjeensa kanssa kuntatyönantaja on lähettänyt kuntiin tiedoksi KVTES:n palkkausjärjestelmän tavoitteet, jotka löytyvät myös kuntatyönantajan www-sivuilta. Niissä KT toteaa, että palkkausjärjestelmän pitää ”motivoida henkilöstöä hyviin työsuorituksiin” ja että tavoitteeseen pyritään oikeudenmukaisella palkalla, jonka ”perusteena on työkokemus ja henkilökohtaiset työtulokset”. Lääkärisopimuksen sovellutusohjeissa KT sitä vastoin pyrkii siis pienentämään juuri työkokemukseen ja henkilökohtaiseen pätevyyteen ja työtulokseen liittyvää palkanosaa.

Vaikka tulkintariidan vaikutus koko sopimukseen on työnantajalle pieni, se kohdistuu tuntuvasti yksittäiseen lääkäriin, jonka paikallinen työnantaja on jo todennut erityiskannustuksen ansaitsevaksi. Signaali on väärä, työnantajan omien periaatteiden vastainen ja kohdistuu sellaiseen lääkäriryhmään, jonka motivoiminen olisi erityisen tärkeää. Varma on myös, että tulkinta ei ”motivoi henkilöstöä hyviin työsuorituksiin”.

On vaikea kuvitella, että paikallinen jo kolme kuukautta jatkunut kiistely loppuu ja työrauha palaa työnantajan yksipuolisen tulkinnan pohjalta. KT:n lopetettua keskitetyt neuvottelut tulkintariidasta riita on siirretty paikallistasolle ja se vaarantaa siellä sekä yhteishengen että töiden sujumisen. Uutta valtakunnallista sopimusta on vaikea kuvitella ilman, että nämä asiat on ratkaistu. Suomen Lääkäriliitto ei voi suosittaa jäsenilleen hakeutumista sellaisiin työpaikkoihin, joissa palkkauksen perusteet ovat sopimuksen solmimisen jälkeen työnantajan kirjoittamien tulkintojen mukaiset.

Heikki Pälve