Masennuspotilaiden hoitoon tarkoitettu stimulaatiohoito (DBS) ei ole vielä lyönyt itseään läpi Suomessa.

Viime vuoden kesällä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa suurin toivein aloitetut stimulaatiotoimenpiteet ovat nyt lähes pysähdyksissä.

Koko maassa toimenpiteitä on tehty muutamalle pakko-oireista kärsivälle potilaalle. Sen sijaan masennuspotilaille suunniteltuja toimenpiteitä ei ole tehty ainuttakaan.

– Tilanne ei tosin ole niin dramaattinen, miltä se näyttää. Kyse on enemmän aikalisästä, vakuuttaa professori Hasse Karlsson, joka on parhaillaan virkavapaalla Hyksin psykiatrian klinikalta ja toimii integratiivisen neurotieteen ja psykosomatiikan professorina Turun yliopistossa.

Sähköstimulaatioon perustuvassa DBS-menetelmässä (Deep Brain Stimulation) aivoihin asennetaan sähköelektrodit, joihin johdetaan heikkoa sähkövirtaa rintakehälle asennettavasta stimulaattorista.

– Menetelmästä on etenkin USA:ssa ja Keski-Euroopassa saatu erittäin hyviä tuloksia, ja siitä ovat hyötyneet monet niin pakko-oireista kärsivät kuin vakavaa depressiota sairastavat potilaat. Meidänkin tarkoituksemme oli ottaa hoidettaviksi juuri masennuspotilaita, joille mitkään muut hoitokeinot eivät ole tehonneet, Karlsson kertoo.

HYKS:ssä on seulottu sopivia potilaita, mutta heitä ei olekaan oikein tahtonut löytyä. Vakavasti masentuneet eivät ole äänekkäästi vaatimassa itselleen hoitoa ja ”kaikki hoidot läpikäyneitä” tapauksia ei nykyisellä resurssipulasta kärsivällä erikoisalalla ole niin vain löytynytkään.

– Keskeinen ongelma on myös rahoitus. Yhden toimenpiteen kustannuksiksi on laskettu 22 000–25 000 euroa. Lisäksi hoidetut potilaat tarvitsevat useita poliklinikkakäyntejä elektrodien toiminnan sopivan säädön löytymiseksi. Potilaan kotikunnalle tämä merkitsee melkoista laskua, joten ainakin vielä kokeellinen hoito pitäisi rahoittaa muista lähteistä. Kuitenkaan esimerkiksi EVO-rahoitusta emme ole saaneet, Karlsson huomauttaa.

Hasse Karlsson kuitenkin luottaa psykokirurgian tulevaisuuteen myös Suomessa. Toimintaa koordinoi ja kehittää parhaillaan pieni aktiivien lääkärien joukko, joka pyrkii ensi vuoden aikana sopimaan yhtenäisistä hoidon kriteereistä ja yliopistosairaaloista, joissa hoitoa ryhdytään toteuttamaan.

Ulla Järvi

Kuva: Pixmac