Matala lihassokerin taso voi selittää toistuvaa humalaväkivaltaa
Suomalaistutkimuksen mukaan poikkeuksellisen matala lihassokerin taso ennustaa syyllistymistä toistuviin, humalatilassa tehtyihin väkivaltarikoksiin.
Poikkeuksellisen matala lihassokerin taso ennustaa vahvasti toistuvaa syyllistymistä vakaviin, humalatilassa tehtyihin väkivaltarikoksiin, osoittaa tuore suomalaistutkimus.
Helsingin yliopistossa ja HYKS:n psykiatrian klinikassa tehtyyn tutkimukseen osallistui 49 väkivaltaan syyllistynyttä alkoholisoitunutta miestä, joilla oli diagnosoitu antisosiaalinen persoonallisuus. Kahdeksan vuoden seuranta-aikana heistä 17 syyllistyi vähintään yhteen uuteen vahvassa humalatilassa tehtyyn väkivaltarikokseen, yleensä hyvin pian vankilasta vapauduttuaan.
Vertailuaineistona olivat ne tutkimukseen osallistuneet väkivaltaiset, normaalipainoiset alkoholistit, jotka eivät olleet seuranta-aikana syyllistyneet uusiin humalatilassa tehtyihin väkivaltarikoksiin, sekä 40 tervettä miestä, jotka vastasivat painoltaan ja iältään väkivaltarikollisia, ja joilla ei ollut psyykkisiä ongelmia tai alkoholiongelmaa.
Tutkittavilta mitattiin lihassokerin (glykogeenin) tasoa normaalin hiilihydraattien palamisilmiön rinnalla. Lihassokerin taso kertoo nonoksidatiivisesta sokeriaineenvaihdunnasta. Psykiatrisissa häiriöissä menetelmää ei ole aikaisemmin käytetty.
Rikoksenuusijoiden perusinsuliinitaso osoittautui korkeammaksi ja lihassokerin taso selkeästi matalammaksi kuin verrokeilla. Kahden verrokkiryhmän välillä lihassokeritasoissa ei ollut eroavuutta. Muita tilastollisesti merkittäviä aineenvaihdunnallisia eroavuuksia ei ryhmien välillä havaittu.
- Tulos vahvistaa olettamuksemme, että matala nonoksidatiivinen sokeriaineenvaihdunta ennustaa humalatiloihin liittyvää väkivaltaista käyttäytymistä alkoholisoituneilla miehillä, joilla on epäsosiaalinen persoonallisuus, oikeuspsykiatrian professori ja projektin päätutkija Matti Virkkunen Helsingin yliopistosta sanoo.
Yhteys matalan nonoksidatiivisen sokeriaineenvaihdunnan ja tulevan väkivaltaisen humalakäyttäytymisen välillä oli vahva, sillä se selitti yksinään 27 prosenttia rikoksen uusimisessa esiintyvistä eroista.
- Nämä tulokset viittaavat vahvasti siihen, että erityisesti suomalaisena vitsauksena tunnettu humalatilaan liittyvä väkivaltainen käyttäytyminen pohjautuu paljolti juuri tähän mekanismiin.
Tutkimus julkaistiin Psychiatry Research -lehdessä.
Jaana Ahlblad