Lääkäri on kutsuttu oikeuteen, jossa häntä todistajan roolista huolimatta pyydetään spekuloimaan tapausta laajemmin. Mistä on kysymys? Eikö lääkäri pitäisi kutsua asiantuntijaksi, jos spekuloida halutaan?

Yliopistosairaalan erikoislääkäri on pyydetty oikeuteen todistajaksi. Todistajan roolista huolimatta häntä pyydetään spekuloimaan tapausta laajemmin. Mistä on kysymys? Eikö lääkäri pitäisi kutsua asiantuntijaksi, jos spekuloida halutaan?

– Kun todistajaa kuullaan, halutaan selvittää relevantit tosiseikat: mitä on tapahtunut. Todistajan tehtävä on kertoa, mitä hän on havainnut ollessaan tekemisissä asian kanssa. Velvollisuus toimia todistajana on kansalaisvelvollisuus, josta ei voi kieltäytyä, sanoo Lääkäriliiton lakimies Kati Lehtonen.

Lääkäri voidaan kutsua oikeuteen myös ns. asiantuntevaksi todistajaksi. Silloin hän on juridisesti samassa asemassa kuin todistaja yleensäkin: hänen on puhuttava totta. Asiantuntevalta todistajalta odotetaan kuitenkin tietoa myös tapauksen kannalta merkityksellisistä kokemussäännöistä, esimerkiksi syy–seuraussuhteista ja niiden soveltamisesta tapaukseen.

Asiantunteviksi todistajiksi kutsutaan tyypillisesti esimerkiksi potilasta hoitaneita erikoislääkäreitä.

– Jos lääkäri on pelkkä todistaja, hän puhuu vain siitä, mitä on itse havainnut, eikä ryhdy spekuloimaan. Asiantuntevalta todistajalta sen sijaan odotetaan enemmän kannanottoa, koska hän voi ammattitaitonsa perusteella mennä arvioinneissaan pitemmälle. On ymmärrettävää, ­ että huippuammattilainen arvioi asiaa todistajana laajemmin, Kati Lehtonen sanoo.

Asiantuntijaksi jutun osapuolet tai tuomioistuin kutsuvat lääkärin esimerkiksi silloin, kun tapaukseen liittyvien kokemussääntöjen selvittely vaatii laajempaa osaamista tai erikoisalan ­syvempää asiantuntemusta.

Asiantuntijaksi ei ole pakko lähteä, ­ellei tuomioistuin kutsu asiantuntijaa ­viran puolesta. Silloin velvollisuus ryhtyä asiantuntijaksi on sillä, jonka tehtäviin tällainen toiminta kuuluu esimerkiksi viran tai erityisen säännöksen nojalla. Tällaisessa asemassa ovat mm. Valviran virkamiehet.

Vastuu on itsellä

Todistajaksi joutuvaa lääkäriä sitoo velvollisuus pysyä totuudessa. Lääkäri joutuu itse vetämään rajan, kuinka pitkälle voi arvioinneissaan mennä. Sitä voi täsmentää myös oikeudelta, samoin kuin todistamisen rajoja salassapitovelvollisuuden kannalta.

– Jos todistajaksi kutsuttua lääkäriä pyydetään spekuloimaan tapausta, ­­hänen kannattaa tarkentaa oikeudelta, ­onko hän todistajan vai asiantuntevan todistajan roolissa. Asiantuntevan todistajankin on joka tapauksessa puhuttava totta. Jos mennään alueelle, josta ei osaa tai uskalla sanoa mitään, ei spekuloimaan pidä ryhtyä.

Todistajille voivat esittää kysymyksiä sekä eri osapuolten asianajajat että ­oikeuden jäsenet. Lehtonen muistuttaa, että asianajajat saattavat yrittää horjuttaa todistelua oman päämiehensä hyväksi: "eikö asia voi olla näinkin".

– Kun kyse on lääketieteestä ja todennäköisyyksistä, tätä tapahtuu paljon. Prosessin johto on kuitenkin oikeuden ­puheenjohtajalla, ja viime kädessä hän puuttuu tilanteeseen, jos asianajajat johdattelevat spekuloimaan liian pitkälle. Puheenjohtaja haluaa asiantuntevalta ­todistajalta tämän tietämyksen siltä ­erikoisalalta omaksi työkalukseen päätöksentekoa varten, ei ylispekulaatiota. Enempi spekulointi on syytä jättää erikseen pyydettäville asiantuntijoille.

Lääkäriä ei kutsuta oikeuteen todistajaksi, ellei hän ole ollut jollain tavalla ­tekemisissä kyseisen tapauksen kanssa. Yleensä hän on jo aikaisemmin antanut oikeudelle tapausta koskevan kirjallisen lausunnon, jonka on allekirjoittanut kunnian ja omantunnon kautta.

Kati Lehtosen mukaan tällaisella lausunnolla on sama todistusarvo kuin ­todistamisella paikan päällä oikeudenkäynnissä. Siksi lääkärin kannattaakin ensin tarkistaa, eikö pelkkä lausunto riitä. Jos lausunto on hyvä ja kattava, ei lääkärin läsnäolo oikeudessa tuo tapaukseen juurikaan lisäarvoa.

Suvi Sariola
kuva: Panthermedia