Miksi Suomessa on päädytty 12 viikon rokotusväliin?

Koronarokotteiden optimaalista annosväliä ei ole tutkittu, koska on pyritty mahdollisimman nopeaan ohjelmaan.

Kansallinen rokoteasiantuntijaryhmä KRAR päätti viime viikolla suositella koronarokotteiden annosvälin pidentämistä 12 viikkoon. Tämä on herättänyt lukijoissa kysymyksiä päätöksen perusteista. Näin pitkä rokotusväli ei ole se, mitä esimerkiksi Pfizer rokotteelleen suosittelee. Monissa muissa maissa on päädytty toisenlaisiin ratkaisuihin.

– Kukin maa tulkitsee dataa itsenäisesti ja oman epidemiologisen tilanteen valossa. Suomessa olemme aiemminkin tehneet myyntiluvan vastaisia suosituksia kansallisessa ohjelmassa, esimerkiksi pneumokokkikonjugaattirokotteen kohdalla pikkulapsilla. Nojasimme suosituksessa omiin immunogeenisuustuloksiimme ja biologiseen immune-bridging päättelyyn. TBE-rokotussarjan jälkeisessä tehostamisessa siirryimme useita vuosia pidempään tehostamiseen myyntiluvan vastaisesti. Tässäkin oli taustalla se, mitä tiesimme immunologiasta, kertoo ylilääkäri Hanna Nohynek sähköpostiviestissään.

Nohynek toteaa, että tämänhetkinen tieto sekä BioNTech/Pfizerin omista myyntilupaan tähtäävistä tutkimustuloksista että Israelista tulleista väestötason vaikuttavuustutkimuksista BioNTech/Pfizerin rokotteella kertovat, että mRNA rokote on erittäin immunogeeninen. Jo muutaman viikon kuluttua ensimmäisestä annoksesta teho on erinomainen.

Rokotepula olennainen tekijä päätöksen taustalla

Erikoistutkija Simopekka Vänskä valaisi päätöksen perusteita tiistaina THL:n webinaarissa. Vänskä totesi, ettei koronarokotteiden optimaalista annosväliä ole itse asiassa edes tutkittu, sillä näiden rokotteiden kohdalla on pyritty mahdollisimman nopeaan ohjelmaan.

– Rokotusohjelmissa pidempi annosväli tuottaa lähes poikkeuksetta paremman vasteen sekä määrällisesti että laadullisesti. Yleisesti väliaikoja voi pidentää, mutta ei lyhentää, Vänskä sanoi.

Vänskä kuvasi tämänhetkiseen tilanteeseen liittyviä epävarmuuksia, joihin pidempi annosväli auttaa. Jos rokotteita saadaan odotettua hitaammin, on tärkeää viivästyttää toista annosta, jotta vanhimpien ikäryhmien rokotuskattavuus saadaan varmistettua. Samoin jos epidemiatilanne huononee, rokotuskattavuuden nopea nostaminen on tärkeää. Jos taas uudet virusmuunnokset leviävät, toisen annoksen viivästyttäminen mahdollistaa muunnettuun virukseen sovelletun rokotteen antamisen.

Kun väestön immuniteetti kasvaa, se lisää viruksen muutospainetta

Lukijat ovat myös kysyneet, voiko pitempi rokotusväli mahdollistaa virusmuunnosten synnyn?

– Tätä on spekuloitu, mutta enemmän on kyse siitä, että kun väestössä immuniteetti kasvaa, se lisää virukselle muutospainetta. Eli kyse on normaalista evoluutiosta, Nohynek vastaa.

Entä voiko pitempi väli heikentää ihmisten intoa ottaa rokotus?

– Voi olla että rokotus unohtuu helpommin, mutta tähän on muistutuskeinoja.

Nohynek uskoo, että niin kauan kun epidemia jyllää, ihmiset ovat motivoituneita. Hän arvioi, että ottohalukkuuteen tulee vaikuttamaan enemmän rokotteiden teho muuntoviruksia kohtaan sekä se, miten rokotteen ottamisen merkityksestä onnistutaan viestimään.

– Saamiimme tietoihin nojaten ja rokotepulan tilanteessa teimme päätöksen pidentää annosväliä. Näillä keinoin saadaan parhaiten säästettyä elinvuosia ja estettyä kuolemia ja vakavia tautitapauksia väestötasolla, Nohynek summaa.

Jutun tiedot perustuvat THL:n ylilääkäri Hanna Nohynekin sähköpostivastauksiin ja Simopekka Vänskän esitykseen THL:n webinaarissa 9.2.2021.